23. luukku

Heinillä härkien kaukalon
Nukkuu lapsi viaton.
Enkelparven tie
Kohta luokse vie
Rakkautta suurinta katsomaan.

Helmassa äitinsä armahan
Nukkuu Poika Jumalan.
Enkelparven tie
Kohta luokse vie
Rakkautta suurinta katsomaan.

Keskellä liljain ja ruusujen
Nukkuu Herra ihmisten.
Enkelparven tie
Kohta luokse vie
Rakkautta suurinta katsomaan.

Ristillä rinnalla ryövärin
Nukkuu uhri puhtahin.
Enkelparven tie
Kohta luokse vie
Rakkautta suurinta katsomaan.

Mummi <3

Vuonna 1987 tänä päivänä olin 7 -vuotias. Tästä 23.12.1987 päivästä on päällimmäisenä jäänyt mieleeni suru. Tarkkaan en kaikkea muista, mutta jotain kuitenkin.

Olin veljeni kanssa kahden kotona, kun mummini (isänäiti) ystävät tulivat käymään meillä. He sanoivat, että olivat olleet viemässä joulutervehdystä mummillemme, mutta eivät olleetkaan nähneet häntä, vaikka avain oli ollut ovessa ja valot päällä. Mummilla oli aina avain ulko-ovessa, kun hän oli kotona. Olimme jo veljeni kanssa lähdössä käymään mummilla, kun olihan se ihmeellistä, ettei häntä ollut huhuiluista huolimatta näkynyt. Isämme sattui juuri silloin tulemaan myös kotiin, ja niinpä lähdimme kaikki yhdessä mummin luona käymään.

Perille kun pääsimme, avain tosiaan oli ovessa. Kävelimme rappuset ylös, mutta mummia ei näkynyt missään. Olin jo menossa vintille, koska vintin ovi oli auki. Isäni ei kuitenkaan antanut minun mennä sinne, vaan meni itse. Onneksi en mennyt, sillä kohta jo soitettiinkin ambulanssia paikalle..

Sinä päivänä mummini menehtyi. Hän oli saanut aivoverenvuodon joulukoristeita hakiessaan.

Tänään syttyy kynttilä mummille.

Joulu on iloista aikaa, mutta joka joulu tämä 23. päivä pysäyttää..

Love life

Kiti