Äänityöläisen työpäivä

Heissan!

Vaikka olen sen uuden työni rekrytointikonsulttina aloittanutkin, en kuitenkaan ole jättänyt vanhaa työtäni kokonaan. En tietenkään, niinhän sanoin jo silloin keväällä. Nyt pääsinkin taas tekemään sitä "vanhaa" työtä omalla äänelläni ihan useamman tunnin putkeen. Moni teistä ei välttämättä tiedä millaista on äänityöläisen työ, niin ajattelin kertoa siitä nyt teille.

Pohjustetaan juttua kuitenkin ensin. Toukokuussa 2017 sain viestin Nouhau Productionsin tuottajalta Krista Mantsiselta, jossa hän kysyi, olisinko kiinnostunut tulemaan koeäänitykseen uutta tv-sarjaa varten. Kyseessä olisi ns. kertojan osa. Tokihan se kiinnosti, ja niinpä sovimme koeäänityspäivän. Koeäänityksessä oli käynyt useampi muukin ihminen minun lisäkseni, ja kanava sitten päätti, kenen ääni olisi sarjaan sopivin. Sitten koeäänityksestä muutaman viikon päästä Krista laittoi viestiä, että kanavan päättävät tahot olivat valinneet minut tv-sarjan kertojaksi, jee! Ei muuta kuin sopimaan äänityspäivää. Ja se äänityspäivä oli tämän viikon tiistai.

Tuottaja Krista tärkeänä. Huomatkaa kaksi puhelinta . Eihän sitä yhdellä pärjää!

Pakko tähän väliin kertoa, että tämä samainen tuottaja Krista Mantsinen on myös se valokuvaaja, joka on ottanut nämä minun glamourkuvani :). 

No niin, takaisin asiaan.

Tiistaina äänitys alkoi klo 9.30 Nouhaun äänitysstudiossa. Eteeni tuli 10 jaksoa käsikirjoitettua tekstiä, joka pitäisi saada purkkiin, ja aikaa oli varattu noin kuusi tuntia. Eli noin kuusi tuntia putkeen puhetta. Ok. Ei muuta kuin lasi vettä viereen ja puhumaan. Tuottaja Krista ja äänittäjä olivat valmiina. Krista myös ohjasi minun puhumistani tv-sarjalle sopivaan suuntaan. "Puhu vähän korkeammalta, hymyä paljon kehiin. Vähän kuin silloin Miss Suomi kiertueella, mutta ei ihan niin missiä."  Ja sitten nostin ääntä, hymyilin ja puhuin. Ja ei, en ole ollut mukana Miss Suomi kilpailussa, vaan silloinkin olin kertojan roolissa missikiertueesta kertovassa tv-ohjelmassa. Ettei vaan jää epäselväksi :D Ja takaisin aiheeseen. "Tässä saat painottaa tätä sanaa, kun tuo ilme tuossa kohtauksessa on niin hyvä." Ok, kokeillaan. "Joo, otetaan uudestaan...vielä kerran...joo, nyt oli hyvä!" ..ja tätä rataa mentiin ensimmäiset kaksi ja puolituntia. Ja siinä vaiheessa oli 4 jaksoa tehty. Apua, riittääkö meillä aika kaikkiin jaksoihin?

Aloitellaan..
Suu ja kädet käy :D
Laatuilmeitä

Äänittäjä teki samalla omaa työtään, en tiedä mitä :D Ainakin äänitti ja poisti epäonnistuneet otot. Ja niitäkin riitti. Milloin minulla meni kieli solmuun, milloin iski hetkellinen lukihäiriö, milloin unohtui hymy ja milloin oli mitäkin.

Sitten nälkäkin alkoi kurnia. Aika mennä syömään. Ruoan jälkeen jatkoimme. Aikaa oli jäljellä noin kaksi ja puolituntia, ja kuusi jaksoa oli tekemättä! Huh, nyt päätin olla todella hyvä ja nopea, en sotkisi sanoissa, muistaisin hymyillä ja olla eläväinen :D Sitten vaan nauhoittamaan. Välillä katsoimme tv-sarjan kohtauksia läppäriltä, jotta tietäisin, millaiseen kohtaan ääneni tulisi, ja osaisin eläytyä paremmin puhuessani. Niin, siis minullahan ei ollut juuri minkäänlaista käsitystä siitä ohjelmasta, johon kävin kertojan roolia heittämään, eli ohjaaja-tuottajalla oli suuri vastuu eläytymiseeni ja puheeseeni. Ja uskokaa tai älkää, kun kello näytti 15.25, oli kaikki jaksot purkissa! Jess! Teimme sen!

Valmis! Ja enkö sovikin hyvin vaatetukseni puolesta studion sisustukseen?

Sitten Kristalle tuli mieleen yksi mainos, joka kaipasi spiikkiä. Kyseessä oli vain yksi lause, joten sanoin, että tehdään pikaisesti muutamat eri versiot siitä lauseesta koeäänityksenä samantien. Niinpä muutama minuutti vielä siihen, ja valmis! Nyt vain katsotaan, saanko vielä sen mainoksenkin spiikin joskus heittää ihan oikeasti :)

Päivän päätteeksi huomasin olevani todella poikki. Useampi tunti putkeen puhumista pienessä kopissa, koko ajan skarppina, kieli ei saanut mennä solmuun, äänen piti kuulostaa juuri oikealta, hymy ei saanut hyytyä, ja puheen piti olla luontevaa. Ei tuota kyllä paljoa pidempää olisi jaksanut. Huh. Kotona odotti touhukas taapero, eli ei tietoa levosta vasta kuin illalla.. No eipä siinä. Illalla menin nukkumaan klo 21. 

Minulta on monesti kysytty, miten ääneni kestää puhumista ja laulamista tuntitolkulla. Noh, ääneni ja kehoni ovat minun instrumenttini, ja olen kouluttanut ääneni kestämään puhetta montakin tuntea putkeen. Äänen pitää tulla oikealla tavalla, ettei äänihuulet rasitu. Vaikka puhuisi kovaakin tai laulaisin monta tuntia putkeen (musikaalit), ei ääneni kärsi. Oikeastaan ainut mikä saa ääneni menemään on alkoholi, ja toki flunssa. Mutta jos minulla olisi vaikka puhe- tai laulukeikka tulossa, en pystyisi ottamaan paria päivää aikaisemmin lasia enempää viiniä, kun se jo vaikuttaisi ääneeni. Edellisenä päivänä ei missään nimessä sitä ainuttakaan. Enkä tietenkään polta tupakkaa koskaan.

Mutta olipa mukava päästä pitkästä aikaa taas tekemään äänityötä. Ja kuitenkin teitä kiinnostaa nyt, että mikä ohjelma se nyt sitten on, jossa ääntäni voi kuulla, niin sain luvan kertoa sen. Kyseessä on Lapin Sampo ja kauppiaan rouva -ohjelma, joka esitetään Tv 5-kanavalla ensi syksynä parhaaseen katseluaikaan. Tässä ohjelmasta lisää.

Kaikenlaista sitä tuleekin touhuttua! Mutta ah, ei käy aika pitkäksi!

Ihanaa viikonloppua kaikille!

Love life

Kiti