Aina selitykset eivät ole vain tekosyitä

Heip,

Joskus selitykset kiireestä eivät ole vain selityksiä, vaan ihan totista totta. Tämä asia on ollut jo pitkään mielessäni, kun olen pyrkinyt itse löytämään aikaa itsestäni huolehtimiseen ja siihen niin tärkeään omaan aikaan. Olen monesti aikoinani sanonut, että en oikeasti ehdi käydä salilla, jumpissa saati nähdä kavereita läheskään niin usein kuin haluaisin. Ja yhtä monesti olen kuullut vastauksen "kyllä sitä aikaa löytyy, jos vaan oikeasti haluaa". Tavallaan totta, mutta ei kuitenkaan. 

Tässä ruuhkavuosien aikana ja turvaverkko 250 km:n päässä, en todellakaan ole päässyt tekemään niitä asioita läheskään niin usein kun olen oikeasti halunnut. Minulla ei ole mahdollista hälyttää isovanhempia tai muita sukulaisia pikahälytyksellä hoitamaan lasta tai lenkkeilyttämään koiraa, jos saan kutsun vaikka jumppaan 45 minuutin päästä. Minä en voi myöskään vain lähteä kaverin kanssa extempore iltaviinille, koska koira pitää lenkkeilyttää ja lapsi hoitaa. En toki ole yksinhuoltaja, mutta meillä molemmilla on niitä omia menoja jo valmiiksi sovittu viikoille, eikä niiden menojen muuttaminen niin vaan lennosta onnistu.

Olen kuullut monesti myös kehotusta kotijumppaan, koska siihenhän on varmasti aikaa ja mahdollisuus, vaikka lapsi olisikin kotona. Joo, totta, niin olisi. Toisinaan olen kotijumppia tehnytkin, mutta en motivoidu niistä yhtään! En saa itsestäni irti niiden pakollisten vatsalihas-, peppu- ja yleisliikkeen jälkeen mitään. Niiiiiiin tylsää! Näen siinä jumpatessani sotkuisen nurkan tai likaisia vaatteita lattialla, en voi vain jättää niitä siihen ja jatkaa jumppaamista. Siivottava ne on. Lisäksi koko ajan kuuluu "äiti, äiti, äiti". Kotijumpat eivät ole ollenkaan minun juttuni.

Nyt olen saanut kuitenkin lisättyä viikottaisiksi toiminnoiksi ne omat juoksulenkkini. Siitä olen äärettömän iloinen! Edelleenkään en pääse lenkille niin usein kuin haluaisin, mutta edes sen kolme kertaa viikossa. Se on jo hyvä. Eikä selitykseni lenkkeilyn mahdottomuudesta useammin ole mitään selittelyä, vaan ihan sitä totta. Tosin voisin ehkä käydä lenkillä joskus illalla kun olen saanut lapseni nukkumaan, mutta olen itsekin klo 21 jälkeen niin väsynyt, että näen paremmaksi vaihtoehdoksi mennä nukkumaan. Aamulla kuitenkin on taas aikainen herätys.

Tämä postaus on siis selvennykseksi niille ihmisille, jotka sanovat, että aina löytyy aikaa, jos vain haluaa, tai selitykset ovat vain tekosyitä. Ei ole. Tarjotkaa vaikka apua niille ruuhkavuosien keskellä eläville ystävillenne, joilla ei ole turvaverkkoa tai mahdollisuutta harrastaa toivomiaan harrastuksia, kuin että masennatte tätä henkilöä entisestään selittämällä hänen taidottomuudestaan priorisoida asioita tai huolehtia aikatauluista. Kyllä sen sitten huomaa, kun kyse on vain selityksestä.

Aurinkoista viikonloppua!

Love life,

Kiti