Elämän kokoinen lahja

Hei!

Olen tehnyt paljon mahtavia blogiyhteistöitä tässä vajaan vuoden aikana, mutta nyt tämä tämän kertainen yhteistyö on jotain hyvin erilaista. Tämä tuntuu sydämessäni asti. Tämä saa kylmät väreet kulkemaan pitkin vartaloani ja tuntemaan suuria tunteita laidasta laitaan. Pyydän vilpittömästi teitä jokaista lukemaan tämän postauksen loppuun asti. En ole vielä koskaan kirjoittanut mistään näin suuresta ja tärkeästä asiasta. 

Minä olen erittäin onnellisessa asemassa. Minulla on jotain sellaista, mitä joillain toisilla ei ole, mutta he tahtoisivat sitä samaa enemmän kuin mitään muuta. He ovat valmiita maksamaan siitä järkyttäviä summia. He olisivat valmiita tekemään melkein mitä tahansa saadakseen sen, mitä minulla on. Ja se on lapsi.

<3

Tämä ei ole kirjoitus surusta ja siitä kivusta, jota jokainen tahattomasti lapseton tuntee, vaan tämä on kirjoitus ilosta ja toivosta, jonka sinä voit antaa. Tämä on kirjoitus niistä mahtavista naisista, jotka haluavat ja voivat auttaa. Terve, 24-35 -vuotias nainen, sinä voisit olla oikea supersankari, ja lahjoittaa jollekin kokonaisen elämän! 

Kaikki varmaan tietävät spermapankit, onhan sellaisia ollut jo 1950-luvulta lähtien. Miesten on ollut helppo luovuttaa spermaansa, ja auttaa näin pariskuntia, naispareja tai itsellisiä naisia saamaan lapsi. Mutta mitä, jos naisella onkin heikko munasolujen laatu tai niiden tuotanto on ehtynyt endometrioosin seurauksena? Silloin ei auta, vaikka olisi kuinka liikkuvia ja hyviä siittiöitä tarjolla. Silloin apuun voi tulla toinen nainen! Auttaa toista naista saamaan sen, mitä hän eniten maailmassa haluaa!

Kävin Helsingin Felicitaksessa (Mehiläinen) tapaamassa erikoislääkäri Merja Tuomi-Nikulaa, ja kysymässä häneltä munasolujen luovuttamisesta. Hän puhui asiasta niin asiantuntevasti, lämpimästi ja sydämellisesti, innostusta unohtamatta. Tuomi-Nikula kehui kaikkia munasolujaan lahjoittavia naisia mahtaviksi naisiksi. He ovat täysin vapaaehtoisesti valmiita luovuttamaan munasolujaan lapsettomille ja itsellisille naisille. Näitä lahjoittajia ei sido mikään velvollisuus, vaan halu auttaa tulee suoraan sydämestä.

Kuka sopii lahjoittajaksi?

Munasolun lahjoittajaksi sopii perusterve 24-35-vuotias nainen, jolla ei ole vakavaa perinnöllistä tai tarttuvaa sairautta. Lahjoittaja voi olla synnyttämätön tai synnyttänyt nainen, ja hän voi käyttää ehkäisyä. E-pillerit tai kierukka eivät siis estä luovuttamista.

Ennen luovutusta luovuttaja käy tapaamassa hoitajaa ja lääkäriä. Huomion arvoista on se, että ensikäynti lääkärin luona ei sido hoitoon. Mikäli käynnin jälkeen tuntuu siltä, että ei olekaan valmis aloittamaan hoitoa, niin sitä ei silloin tietenkään aloiteta. Luovutus on täysin vapaaehtoista. Ensikäynnillä luovuttajan terveys tutkitaan, otetaan lakisääteiset verinäytteet ja hänen kanssaan käydään tarkasti läpi kaikki luovutukseen liittyvät toimenpiteet ja lakisääteiset asiat. Lisäksi luovuttaja tapaa psykologin, joka varmistaa, että luovuttajan kanssa on keskusteltu, pohdittu ja käyty läpi tuntemuksia, mitä munasolulahjoitus ja rekisteröity lahjoittaja kaikkinensa tarkoittaa. Rekisteröity sukusolulahjoitus tarkoittaa siis sitä, että jos hoidosta syntyy lapsi, niin tällä lapsella on mahdollisuus täysi-ikäisenä saada tietää lahjoittajan henkilötiedot. Näin tuetaan lahjoittajaa siihen, että hän on valmis sitoutumaan hoitoon. Itse hoidon aikana luovuttaja käy lääkärin vastaanotolla 3-5 kertaa, ja antaa itselleen päivittäin hormonipistoksia, kaikenkaikkiaan 10-14 päivän ajan. Hormonipistokset kasvattavat munarakkuloita ja lisäävät niiden määrää. Hormonit ovat samoja hormoneja, joita keho itsessäänkin kehittää.

Toimenpide:

Tämä on se toimenpide.

Itse luovutustoimenpide ei satu. Luovuttaja saa hyvän kipulääkityksen. Luovuttaja kyllä tuntee, että jotain tapahtuu, mutta kipua se ei aiheuta. Toimenpiteessä munasolut poimitaan, ja sitten ne pakastetaan (vasta 2010-luvulta lähtien munasolujen pakastaminen on tullut mahdolliseksi) odottamaan munasolun saajaa, ellei sopiva saaja ole jo tiedossa. Munasoluja tarvitsevat saavat valita lahjoittajan hiusten ja silmien värin sekä pituuden. Näin luovutuksesta syntyneellä lapsella on mahdollisimman paljon samoja piirteitä kuin vanhemmillaan. Ruskeasilmäsille vanhemmille on mahdollista antaa ruskeasilmäisen lahjoittajan munasolu tai punahiuksisille vanhemmille punahiuksisen lahjoittajan munasolu jne. Muuta eivät munasolujen saajat lahjoittajasta saa tietää.

Lahjoittajan täytyy kuitenkin lain mukaan rekisteröityä lahjoittajaksi. Kuten jo aikaisemmin sanoin, jos tästä lahjoitetusta munasolusta syntyy lapsi, on tällä lapsella (18 vuotta täytettyään) mahdollisuus saada tieto luovuttajan henkilöllisyydestä. Mitään juridisia velvollisuuksia ei luovuttajalla kuitenkaan ole.

Korvaus:

Rikastumaan ei tällaisella munasolujen lahjoituksella kuitenkaan pääse, vaikka korvauksen luovuttaja saakin. Kaikki kulut, jotka lahjoittamisesta aiheutuu, korvataan. Lisäksi munasolunluovuttajalle korvataan 250 euroa luovutuskertaa kohden. Yksi luovuttaja voi toimia luovuttajana maksimissaan kolme kertaa, ja hänen munasolujaan voidaan lahjoittaa enintään viidelle eri perheelle.

Riskit ja sivuoireet:

Riskit luovutustoimenpiteessä ovat todella pienet. Silti niistäkin keskustellaan lääkärin vastaanotolla.Yksi riskeistä voi olla, että munarakkuloita ei kasvakaan tarpeeksi monta, eli luovutusta ei voi tehdä. Tai sitten munarakkuloita tulee liikaa (yli 30). Tätä kutsutaan hyperstimulaatiotilanteeksi, ja se altistaa veritulpille, joten siinä tapauksessa hoito keskeytetään. Muita äärettömän harvinaisia riskejä ovat, että toimenpide aiheuttaa verivuodon pikkulantioon, ja jos vuoto ei tyrehdy itsestään, niin se hoidetaan tähystysleikkauksella sairaalassa. Toinen harvinainen riski on tulehdus, joka hoidetaan antibiootein. Sivuoireina voi olla alavatsan turvotusta ja toimenpiteen jälkeen pientä arastusta. 

Onnistuminen:

Raskaustulokset luovutetuilla munasoluilla ovat hyviä, onnistumisprosentti yhtä luovutushoitoa kohden on noin 50%. Luovuttaja saa halutessaan tiedon, onko hänen munasolustaan alkanut raskaus ja syntynyt lapsi. Hän saa myös tiedon, jos luovutushoito ei olekaan onnistunut. Luovuttaja saattaa tällöin kokea epäonnistumisesta suurta surua ja murhetta. Merja Tuomi-Nikula toivoo lahjoittajien kuitenkin luopuvan niistä ajatuksista samantien. Lahjoittajat tekevät minkä voivat, ja senkin pelkällä hyvällä sydämellä! Suremaan ei saa jäädä. Jo pelkästään se, että on ollut valmis auttamaan, ja tehnyt sen minkä voi, on mielettömän upea teko! Kaikkien lahjoittajien tulisi olla ylpeitä ja iloisia siitä, että ovat edes yrittäneet! Ja jos joku nainen tai pariskunta saavat luovutuksen johdosta lapsen, on syytä olla itseensä erittäin tyytyväinen. Suurempaa lahjaa ei ole kukaan voinut antaa!

Minä:

Kuunnellessani Tuomi-Nikulaa, minullekin tuli palava halu auttaa! Kysyinkin, että onko se kuinka tarkkaa olla maksimissaan 35 -vuotias, että eikö 36 (okei, kohta 37) -vuotias kuitenkin sopisi luovuttajaksi, niin valitettavasti vastaus oli että ei. 35 ikävuoden jälkeen munasolujen laatu heikkenee, eikä minkäänlaisia riskejä haluta ottaa. Mutta se, miten minä pystyn auttamaan, on juuri se, mitä minä nyt teen. Minä pystyn välittämään tietoa. Pystyn kirjoittamaan ja puhumaan siitä. Sen avulla voi lahjoittajia tulla lisää! Ja senkin Tuomi-Nikula sanoi, että lahjoittajia todella tarvitaan koko ajan enemmän.

Sinä:

Jos sinä ikäsi ja terveytesi puolesta sovit lahjoittajaksi, ja sydämessäsi tunnet, että sinusta voisi olla antamaan jollekin elämän kokoinen lahja, tee se. Ota ainakin selvää, voisitko sinä olla supersankari. Mehiläinen Felicitas Helsingissä ja Lappeenrannassa odottaa soittoasi. Käy tapaamassa hoitajaa ja kuuntelemassa lisää tästä asiasta. Sinun ei tarvitse suostua heti, tai koskaan, mutta anna mahdollisuus itsellesi ja jollekin toiselle. Elämä on lahja <3

Lisätietoja saat vielä osoitteesta www.mehilainen.fi/felicitas/munasolujen-luovutus/naisten-sukusolujen-luovutus.

Love life

Kiti <3