Elossa

Heissan!

Täällä ollaan ja edelleen elossa, vaikka välillä on tuntunut vähän muulta. Ei, mitään traagista ei ole tapahtunut, ehkä on vain ollut tämä arki vähän liian raskasta tässä taas kuukauden verran.

Kuva menneeltä talvelta

En tiedä mistä se johtuu, mutta iltaisin minun väsymykseni on ollut jotenkin aivan infernaalista. Joka aamu herään 5.15-5.45 välillä, päivät posotan 110 lasissa, illalla normaalit kotihommat, ja kun lapsen saan nukkumaan 20.30 olen itsekin ollut aivan loppu. Totaalisen loppu. Mielessäni on käynyt koneen esille ottaminen, mutta ei, en ole kyennyt. Ei ole auttanut muu kuin mennä pesulle ja unille.

Lisäksi tämän kuun aikana olen iltaisin yrittänyt taistella unta vastaan, jotta olen saanut tehtyä omaa kirjanpitoani. Kuittien läpikäyntiä ja järjestelemistä. Sekin on tuntunut todella voimia vievältä. Kävin minä tuossa viime viikonloppuna työreissulla Budapsestissakin. Se oli ihana paikka, siellä oli kivaa, mutta univelkaa taisi sieltäkin jäädä jonkin verran.

Voiko kyseessä olla ihan perus kevätväsymys? En ole koskaan ennen sellaisesta kärsinyt, mutta tämä kevät on ollut jotenkin erilainen. Ja päivät tosiaan jaksan kuin duracellpupu, mutta illat, ei vaan jaksa.

Suoraan sanottuna nytkin oli hieman hankala ottaa konetta esille. Olen kuitenkin nukkunut tänäänkin jo kahden tunnin päiväunet, mutta silti tekisi mieleni mennä jo nukkumaan. No, taidan mennäkin. Halusin vaan infota, että elossa ollaan ja postauksia tulee kyllä!

Vieläkö muuten jaksatte blogiani lukea?

Seuraavalla kerralla pääsette mukaan Budapestin tunnelmiin.

Hyvää yötä <3

Love life

Kiti