Ensi-ilta lähestyy, painajaiset lisääntyy

Pahin painajainen!

Hellou!

Joopa, otsikkokin sen jo kertoo, eli ensi-ilta lähestyy ja sen myötä myös painajaiset yöllä lisääntyy. Kyllä, totta se on. 

Meidän Huipputiimin ensi-ilta on tämän viikon perjantaina!!! Iiiiiiiiik! Se on jo itsessään aika todella pelottavaa, mutta se, että yöllä pitää myös katsella jos jonkinlaisia painajaisia, on jo vähän liikaa. Ja näillä kahdella asialla on ihan selkeä yhteys.

Olen tehnyt näyttelijäntöitä nyt lähes 20 vuotta. Siihen väliin mahtuu monia ja taas monia ensi-iltoja ja muita esiintymisiä, ja aina, varsinkin ennen ensi-iltaa, alkaa kamalat painajaiset. Tässä viikonlopun jälkeen olen nähnyt unta jo mm. siitä, että näin naapurin lapsen tipahtavan kauppakeskuksen ylimmästä kerroksesta alas, ja kuolevan siihen. Ja siinä, kun näkee ja tuntee lapsen vanhempien surun, kuulee niiden huudon ja näkee kuolleen lapsen makaavan lattialla...huh. Lisäksi näin unta,että unohdin oman lapseni olemassaolon, ja havahdun jossain vaiheessa siihen, että en tiedä yhtään, missä hän on. En olllut hakenut häntä päiväkodista, oli ilta, enkä todella ollut nähnyt lastani koko päivänä. Ihan hirveitä painajaisia!

Ennenkin olen nähnyt vastaavanlaisia painajaisia. Yleensä ne ovat tosin liittyneet teatteriin. Kerran näin unta, että en löytänyt omaan pukuhuoneeseeni, ja kuulen näytelmän olevan jo täydessä vauhdissa. Juoksen pitkin teatterin käytäviä, mutta en vaan löydä omaa pukuhuonettani, jossa voisin vaihtaa roolivaatteet päälleni ja mennä lavalle. Joskus olen mennyt lavalle, ja tajunnut siinä, että kyseessä on väärä näytelmä. Minulla on väärän roolihahmon vaatteet yllä, eikä ole hajuakaan, mitä minun pitäisi siinä tehdä. Yhden kerran en löytänyt näyttämöä. Yritin päästä lavalle, mutta en vaan osannut sinne. Kerran yritin päästä maskeeraushuoneeseen, mutta en vaan jostain syystä osannut sinnekään. Joskus vaatteet eivät muka mene päälle, ja lavalla pitäisi olla ihan justiisa... Huoh! Näitähän riittää!

Minä ja Anneli

On se ihmismieli vaan kummallinen! Vaikka ymmärrän ihan täysin, että nämä painajaiset liittyvät tulevaan ensi-iltaan, niin mitä ihmettä ne unet oikein tulevat pelottelemaan?! Alitajunta taitaa vaan antaa ne pahimmat mahdolliset vaihtoehdot mieleen. Eli jos kaadun lavalla, se ei ole läheskään niin paha, kuin se, että en löydä koko lavaa..

Ja minä en todellakaan ole ainoa näyttelijä, joka tällaisia unia näkee ennen H-hetkeä. Kun kerroin Huipputiimikollegoilleni Anneli Rannalle ja Henna Leppäselle tuosta lapsen kuolema-unestani, Anneli tokaisi vaan, että ihan normaalia. Ei ollut yllättynyt tai mitään. Taitaa siis olla hänellekin ihan normaalia nähdä tuollasia hirveitä painajaisia ennen ensi-iltaa, vaikka kokemusta ensi-illoista on jo useamman kymmenen vuoden ajalta.

No joo, kohta menen taas nukkumaan. Saa nähdä millaisia painajaisia ensi yönä näen. Varmaan sellaisia, että on ääni lähtenyt ja roolivaatteet hävinneet. Kunhan ei vaan tarvitsisi kenenkään kuolemaa todistaa... Voi apua. 

Niin, että oikein hyvää yötä vaan kaikille...

Love life

Kiti