Juuret vahvasti Karjalassa

Heissan!

Kuten varmasti monet lukijani jo tietävätkin, olen kotoisin iloisesta Karjalasta. Itsekin olen mielestäni iloinen karjalainen, mutta eilisen päivän jälkeen koen olevani vielä enemmän karjalainen kuin ennen. Olin eilen nimittäin laulamassa Etelä-Suomen Lumivaaralaiset Ry :n 45 -vuotis juhlassa, ja siellä sain tutustua minulle uusiin sukulaisiini. Sovittuani laulukeikan ja mennessäni sinne, en todellakaan tiennyt, että näin kävisi.

Kun astuin saliin, minua tultiin heti tuttavallisesti halaamaan. Minut toivotettiin lämpimästi tervetulleeksi, ja heti seuraavaksi pääsinkin tutustumaan yhteen pikkuserkkuuni. Sitten kuulin, että keskustelin äitini serkun kanssa. Mietin vain, että olipa hauska sattuma. Ihmiset alkoivat kertoa minulle omista taustoistaan, ja kohta tarinoissa vilisivätkin jo enojeni nimiä ja monesti vielä äitini isän ja äidin, eli mummoni ja ukkoni nimet. Siis mitä, olinko todella nyt sukuni ympäröimänä? Ja olenko todella näin karjalainen? Olipa hämmentävää.

Juhla alkoi. Olin harjoitellut sinne kaksi laulua, Heili Karjalasta (tietysti) ja Muistathan Karjalan. Odotin vuoroani. Ensin siellä oli muutamia puheita ja tervehdyksiä ja runon lausuntaa. Sitten oli minun vuoroni. Kerroin ensin itsestäni hieman, juuri sen, että olen kotoisin Lappeenrannasta ja että isovanhempani ovat kotoisin Lumivaarasta (Jaakkimasta) ja Latukkamäestä. Sanoin myös, että täällä on selvästi paljon paremmin perillä minun juuristani olevia ihmisiä, joten kuulen mielelläni lisää myöhemmin. 

Muistathan Karjalan:

Aikaa sitten tänne tultiin,

monet Kannaksen jäi multiin,

karjavaunut kansan rippeet tänne toi.

Hämeen hiljaisilla mailla, asiat on sillä lailla, 

nää mein rallit ettei vanhal viisii soi.

 

Seudut vieraat, tavat uudet,

nielty on jo katkeruudet,

vaikken menneistä vois mitään unohtaa.

Sulle kertoa voin sen nyt, yötäkään ei ole mennyt,

etten unissain ois nähnyt Karjalaa...

Laulaessani tätä kaunista laulua, huomasin yleisön pyyhkivän silmäkulmiaan. Ei sitä aina muistakaan, miten rakkaasta ja raskaasta asiasta on kyse, kun muistellaan Karjalaa. Osa yleisöstä oli todella syntynyt siellä nykyisen Venäjän Karjalassa. Seuraavaksi lauloin Heili Karjalasta, koska sellanenhan minäkin vähän niin kuin olen! Siitä tulikin iloisempi meininki kaikille. Laulut menivät hyvin.

Kahvihetken aikana pääsin juttelemaan vielä lisää uusien sukulaisteni kanssa. Oli todella mielenkiintoista.

Kotiin päästyäni soitin äidilleni ja kerroin hänelle kaiken juhlista. Äitini harmitteli, ettei ollut juhlassa mukana, mutta halusi ehdottomasti kuulla lisää ihmisistä siellä ja tästä Etelä-Suomen Lumivaaralaiset -seurasta. Luulenkin, että tämä seura saa kohta lisää jäseniä...

Ja nyt huomio serkkuni ja muut sukulaiset! Mitäs sanoisitte, jos tutustuisimme paremmin juuriimme?! Vanhemmilla olisi varmasti paljon kerrottavaa ja opetettavaa meille nuorille. Itse ainakin olisin pelkkänä korvana!

Oletteko te lukijat itse perillä juuristanne? 

Tällaista sunnuntaipohdiskelua täällä.. :)

Love life

Kiti