Kesäloma-aktiviteettia osa 2

Hellou!

Suuntasimme äitini, kummipoikani ja pikkuneidin kanssa Tallinnaan viime viikolla. Matka oli varattu etukäteen aamupalabuffetin kera. Toivoimme aurinkoista säätä, ja sen saimmekin.

Lautta lähti aamulla klo 7.30, ja olimme suunnitelleet, että olemme ajoissa paikalla, viimeistään 6.45. Kello laitettiin soimaan jo 5.15, jotta ehtisimme varmasti hyvin, kun matkaa terminaaliinkaan ei ollut kuin reilu kilometri. No ei mennyt taas ihan niin kuin Strömsössä...!

En tiedä,mihin se aika oikein meni, mutta pääsimme lähtemään matkaan vasta 6.40. Siinä sitten laukkasimme hikihatussa terminaaliin. Hiki lensi, janotti ja ärsytti, kun lopulta n klo 6.55.olimme terminaalissa. Mutta ehdimme, jee! Sitten jonottamaan checkausta. Ja tietysti se väärä jono, jonotimme n 10 min. Aikaa päästä laivaan oli enää 10 minuuttia!

Sitten tuli meidän vuoromme. Annoimme passit ja varauslaput. Siinä nainen lasin toisella puolella katseli konetta ja lappuja, näpytteli ja ihmetteli. No mitä nyt?! Hän ei löytänyt meidän varausta koneelta! Siis mitäh?! Kyllä se siellä oli, maksettu ja kaikki. Mutta ei löydy ei... Jep, jep...olinpa sitten varannut matkan kuukauden päähän! Mitä hittoa, olin varannut matkan heinäkuulle!! Eiiii, hel****! Mitäs nyt?! Onneksi nainen lasin takana vakuutteli, että tässä laivassa olisi vielä tilaa ja hän saisi siirrettyä matkan tälle oikealle päivälle ja pääsisimme matkaan.

Olipa jännitysmomenttia kerrakseen. Kyllä siinä kirosin vielä monta kertaa omaa huolimattomuuttani! Miten olin onnistunutkaan varaamaan täysin väärän päivän?! Helpotuksen huokaus, pääsimme kuitenkin matkaan.

Laivalla söimme aamupalan ja vietimme aikaa lasten leikkipaikassa.

Matka meni nopeasti ja minäkin aloin jo rauhoittua ensin kiireestä ja sitten varaussekoilustani.

Vihdoin Tallinnassa!

Siellä kaikki menikin tosi hyvin. Aurinko paistoi, eikä ollut kiire enää minnekään. Lähdimme kohti vanhaa kaupunkia ja jotain ravintolaa, jossa saisimme jätskit. Sellainen löytyi tietenkin torilta.

Ajatuksena oli syödä yksi pieni jätskipallo ja juoda jotain, ja jatkaa sitten matkaa. Yksi pieni jätskipallo muuttuikin ihan taivaalliseksi isoksi jätskiannokseksi! En valita!

Jäätelöt syötyämme lähdimme käppäilemään. Kävelimme vanhan kaupungin katuja pitkin. Ei meillä ollut mitään sen suurempaa päämäärää, kunhan ulkoilimme ja nautimme ilmapiiristä. Aamun sähläämiset oli jo taaksejäänyttä elämää.

Onneksi kummipoikani oli mukana, niin pääsin itsekin mukaan valokuviin. Yleensä kun sitä tuppaa olemaan kameran toisella puolella.

Senkin härkä, senkin härkä...!
Ritarillisuutta on edelleen olemassa!

Tallinnassa on myös ihania pikku putiikkeja.

Eestin maa toi lapsilleee, vanhoja mummojaaa ja niiden sisälläää on uusia mummoojaaaa, ja niiden sisällääää...
Matkamuistoksi olisin voinut ostaa oman Salen tai Vladimirin. Jätin ostamatta.

Pakko oli vielä ikuistaa ihanat kukkaset matkalla vanhasta kaupungista kohti laivaterminaalia.

Ja sitten laivaan! Pieni jännitys saatiin taas aikaiseksi, kun minun eikä pikku neidin laivaannousukortit toimineet! Pääsimme lopulta kuitenkin. Huh, selvisimme ilman mitään vahinkoja, onnettomuuksia tai sekoiluja :D

Kotimatka meni hyvin - siihen asti, että pääsimme laivasta pois.

Olimme kävelleet ehkä 200m, kun pikku neiti alkoi oksentaa! Kyllä! Liekö saanut jonkun pöpön matkalla, vai olikohan kyseessä auringonpistos tai matkapahoinvointia. En tiedä, mutta sen reilun kilometrin matkan aikana hän oksensi ainakin viisi kertaa! Voi raukkaparkaa! Jos jotain hyvää, niin onneksi oksensi vasta tässä vaiheessa matkaa ja onneksi äitini oli mukana!

Siinä sitten taas mentiin pikapikaa kotiin, neiti ja vaatteet pesuun, halia, syliä ja unta. Onneksi paha olo helpotti suht´ nopeasti.

Mutta olipa reissu! Menomatka ja tulomatka saivat omat käänteensä ja jännitysmomenttinsa, mutta Tallinna palveli meitä hyvin.

Seuraava reissu suuntautukoon taas vaikka Lappeenrantaan ja mökille.

Love life

Kiti

Ps. Miulla on tänään synttärit! Ikävuosia on sitten pyöreät 36 vuotta :D