Kuka? Mitä? Häh?

Hellurei ja hellät tunteet!

Hitsi vie, meitsi bloggaa!

Ensimmäisessä kirjoituksessa on lienee esittelyt paikallaan, eli kuka olen, miksi kirjoitan ja mistä. Toivottavasti viihdytte seurassani :) Tervetuloa!

Kuka?

Olen Kirsi Ståhlberg, 35-vuotias, kohta 36-vuotias, näyttelijä, yrittäjä, laulaja, juontaja, ääninäyttelijä ja vuorovaikutus- ja esiintymisvalmentaja. Olen kotoisin Lappeenrannasta, mutta nykyisin jo helsinkiläistynyt perheen äiti. Ja vaikka mie voin lähtee Karjalast, ni Karjala ei miust!

Mie ite!

Olen näytellyt sekä Lappeenrannan että Lahden kaupunginteattereissa, useissa kesäteattereissa sekä tv:n puolella. Tunnetuin roolini onkin varmasti tv-sarjasta Salatut elämät Isabella Holmin rooli. Laulajana olen ollut mukana monessa jo ihan pikku tytöstä asti. Joku saattaa muistaa vuodelta 1992 kolme tyttöä liikennevalojen väreissä laulamassa Tenavatähdessä Rinnakkain. Jep, se punainen valo olin minä! Edelleenkin rakastan laulamista, esiintymistä ja näyttelemistä, ja varsinkin musiikki on minulle aina ollut henkireikä.

Tenavatähti 1992 Rinnakkain  Tuosta voi käydä vielä muistin virkistämiseksi kurkkaamassa :)

Viimeisen vuoden aikana olen päässyt tutustumaan enemmän ääninäyttelemisen maailmaan. Se on ihan super siistiä! Aikaisemmin olen tehnyt kyllä spiikkejä ja muita voice overeita, mutta lastenohjelmien dubbaus on ollut erittäin hauska tuttavuus! Ääntäni voi kuulla mm. Netflix-sarja Popplesissa, Soppalinnan salaseura –elokuvassa sekä tulevassa Pikku Prinssi –animaatioelokuvassa.

Tässä Pikku prinssin traileri. Tunnistatteko ääneni?

Minulla on myös koira, 10-vuotias labradorinnoutaja Molly, yksinkertaisesti #maailmanrakkainhauveli. Päiväni menevät pitkälti tytön ja koiran perässä juosten, mutta josko sitä aikaa jäisi myös kirjoittamiseen. Voin jo nähdä itseni mökillä laiturilla auringon paisteessa kirjoittamassa blogiani, kuppi kahvia vieressäni ja vain kuikan huutelu ja näppisten naputus tuulen säestämänä korvissani…ja sitten iso plumps, koira järvessä kaloja saalistamassa..ah, kesä! Ja kyllä, koirani kalastaa! Se ei ole siinä kovin hyvä, mutta yritys on kova. Kaksi kertaa Molly on saanut ahvenen kiinni ja syönyt ne sitten samantien. Mahtoi olla maukasta..

Molly The Kalastajamestari

Miksi?

Olen joskus aikaisemminkin kirjoittanut blogia, ja ihan hyvällä menestyksellä. Silloin tein paljon erilaisia töitä, kuntoilin, tapasin upeita ihmisiä, olin esillä lehdissä ja televisiossa, söin terveellisesti, shoppailin ja elin lähinnä itselleni. Kirjoittamisen aiheita tuntui olevan vaikka kuinka paljon! Koko ajan tapahtui jotain! Edellinen blogini kuihtuikin oikeastaan lapsen tuloon. En enää käynyt ulkona kavereiden kanssa, työtahti hidastui, kuntoilukin lopahti, aloin elää enemmän jotain toista ihmistä varten, ja niin pitikin. Niin HALUSIN. En enää oikein osannut kirjoittaa mistään. Kaikki oli niin uutta ja ihmeellistä. tuijotin vain tuhisevaa nyyttiä. Tuntui, että elämäni pysähtyi hetkellisesti, mutta hyvä niin. Sain elämääni jotain aivan mieletöntä, pienen tyttären #maailmanrakkaimmanvauvelin.

Nyt lapseni on jo puolitoista vuotias ja olen tässä saanut miettiä elämääni, unelmiani, uusia kuvioita, mitä haluan tehdä ja mihin haluan keskittyä. Lapsen myötä olen oppinut itsestäni monia asioita, olen huomannut, että en haluakaan enää juosta illalla milloin missäkin kekkereissä tai tehdä täysipäiväisesti näyttelijän töitä iltaisin ja viikonloppuisin. Uudet kuviot ovat siis tervetulleita! Ja tässä yksi suurimmista syistä aloittaa blogi! Jotain uutta, mutta vanhaa, johon on aina turvallista palata.

Mitä?

Elämäni tosiaan on muuttunut valtavasti parin vuoden takaisesta. Olen ollut lapsen kanssa kotona, kuntoilu ja kekkerit on jäänyt huomattavasti vähemmälle, toiveet tulevien töiden osalta on ainakin hetkeksi muuttunut hieman ja vapaa-aika tuppaa menemään lapsen ehdoilla. Ajattelinkin siis kirjoittaa siitä, mitä minulle kuuluu nyt, millaisia kuvioita työn puolelta (ja sen ulkopuolelta) tulee, miten elämä taaperon äitinä välillä koettelee hermoja ja tietysti miten paljon se elämälleni antaa. Lisäksi kirjoitan omista ajatuksistani, elämän ihmeellisyydestä ja oman itseni kehittämisestä. Ihminen ei ole koskaan valmis, aina voi oppia uutta, se on vain omasta rohkeudesta, asenteesta ja uteliaisuudesta kiinni.

 

Näihin kuviin ja tunnelmiin, ja kohti seuraavaa postausta :)

Love life,

Kiti