Kun uni vie voiton

Ja niin on elokuu taputeltu, ja siirrytty kalenterissa syyskuun puolelle. No ei pelkästään kalenterissa, vaan myös säässä ja tekemisen määrässä. 

Syksyllä aloitetaan helposti kaikkea uutta. Alkaa koulut, kesälomat jää taakse, alkaa työt, jotkut ehkä aloittavat uudessa työssä. Jotkut (minä) olen keväällä ottanut keikkoja vastaan tälle syksylle, teen myös sitä normaalia työtä ma-pe, harjoittelenpa samalla yhtä teatteriproggista, josta on ensi-ilta 20.10.2017, muutama laulukeikka, juontokeikka ja äänitystyökin on edessä. Niin, ja sitten on se lähes kolmevuotias pikku neiti, koira, mies, koti... Jep, saa jakautua aika moneen aika monena päivänä viikossa.

Eikä siinä mitään, minähän nautin kaikesta tuosta tekemisestä! Teatteriproggiksesta saan energiaa (se on kuitenkin se minun henkireikäni), töissä olen edistynyt hyvin, lapseni on ihana, koti olisi sotkuinen ilman apuvoimia, joten ei valittamista. Paitsi ehkä yksi asia: iltaisin olen kuoleman väsynyt! Olen aamuvirkku, mutta on se vähän rasittavaa herätä 4.30 ilman syytä monena aamuna, kun saisi nukkua yli tunnin pidempään. Minä vaan herään! Enkä enää saa unta. Ja koko päivä siihen kello 14 asti menee oikein hyvin, sitten sitä kahvia tarvitaan pannullinen. Töiden jälkeen menen teatteritreeneihin, ja sitten illalla kun lapsi jo menee unille, tulen töistä kotiin. Sitten pitäisi vielä saada jotain tehtyä, mutta ei! Ei jaksa. Päivät menee vielä oikeinkin mallikkaasti, mutta iltaisin klo 21 olen valmis unille. Jopa perjantai-iltana, kun olin ostanut viiniä ja ajatellut nauttia sitä lasillisen, menin sänkyyn jo klo 21. En juonut edes sitä lasillista..

Nyt voin sanoa, että uni vie minusta voiton! Onneksi ymmärrän tarvitsevani unta, ja yleensä annan itseni mennä nukkumaan silloin kun nukuttaa. Joskus yritän sitkutella vähän pidempään, mutta niin sitä huomaa kiusaavansa itseään sohvan nurkassa telkkaria katsomalla. Menen siis nukkumaan.

Uni on kyllä ihan parasta lääkettä kaikkeen. Silti vaan tuntuu, että en saa tehtyä mitään! En ehdi normaalien velvollisuuksieni jälkeen tehdä "mitään kivaa", kun uni jo vie aina voiton. En edes muista, koska viimeksi olisin katsonut Kympin uutiset. Mitähän maailmalla siis tapahtuu..? No joo, yritän välillä lukea joitain uutisia netistä, että edes vähän pysyn kartalla maailman tapahtumista. Ja siis leffoja en ole katsonut toooodella pitkään aikaan. En edes viitsi aloittaa, kun en kuitenkaan jaksa katsoa puoltatuntia kauempaa. Joskus jopa koneen esille ottaminen, ja blogin kirjoittaminen tuntuu liian raskaalta. Silloin vain annan itseni olla ja menen nukkumaan. Onko minulla edes mitään kirjoitettavaa, kun päivät vain rullaavat eteenpäin, enkä oikeastaan ehdi pysähtyä vasta kuin illalla?

No, tämä on nyt tällainen elämänvaihe, eikä se kestä ikuisuutta. Ihanaa, kun saan tehdä taas teatteria, laulaa, tehdä työtä, ihanaa, että minulla on lapsi, koira ja tämä blogi. Kyllä kaikkea jaksaa, kunhan saa nukuttua kunnolla. Eipä tässä siis taas sen kummempia, painunpa nukkumaan. Onhan kello jo 21.16..

Hyvää yötä murmelit!

Love life

Kiti