Lenkkikärpäsen purema

Moikka!

Edellisessä postauksessani mainitsinkin, että olen alkanut lenkkeilemään. Ja vitsit, olen jopa fiiliksissä siitä. Alku ei todella ollut helppoa eikä mukavaa, mutta jotenkin siitä tuli aika nopeasti kuitenkin tapa ja sitten sitä alkoi jo kaivata.

Miten kaikki sitten alkoi?

Kaikki alkoi juhannuksesta. Siis kaikki se syöminen ja viinin tissuttelu :) Ja loma. Niin, voisin syyttää lomaa kaikesta ja oikeastaan syytänkin. Pääsin lomailemaan mökille, ja mökillä oloon kuuluu ruokaviini, iltapäiväviini ja iltaviini. Sitten kuuluu ihanat grilliherkut, suklaat, sipsit, karkit ja mitä kaikkea muuta nyt ikinä keksitkin suuhusi tunkea.. Ja parissa viikossa alkaa jo näkyä ja tuntua, saati sitten neljässä viikossa! 

En minä sinänsä peilikuvaani säikähtänyt vaan ehkä enemmänkin vaakaa.. Ja osaa vaatteistani. Ennen niin mukavasti istuneet vaatteet eivät enää tuntuneetkaan mukavilta, vaan puristivat vähän sieltä ja vähän täältä. Sitten alkoivat työtkin taas ja ihana helle vain jatkui. Oli siis täydellinen hetki aloittaa itsensä kiusaaminen. Ihan pikkuisen vaan jos kävi lenkillä. Vain muutaman kilometrin kerrallaan, ettei satuttanut itseään. Sitten vaihtoi viinin veteen ja vichyyn ja grilliherkut ja muut makeat erilaisiin salaatteihin. Taisin minä mökillä ollessani jo mainita, että voisimme ottaa kisan, kuka pudottaisi ekana 10kg painoa, niin voittaisi jonkin palkinnon. Äitini ehdotti Thaimaan matkaa :D. 

Mutta en ole vaa'assa käynyt. En uskalla. Vaikka olen syönyt kevyemmin ja liikkunut, viinikin on jäänyt, niin silti. Olen ajatellut, että en uskalla pilata lenkkeily- ja terveellisen ruoan innostusta vaa'alla käymisellä. Nimittäin, jos vaaka ei näytäkään yhtään vähempää kuin silloin heinäkuun alussa, se vaan masentaa ja motivaationi kuntoiluun ja terveellisempään elämään voi kadota kuin taikaiskusta. On paljon mukavampi ajatella, että vaatteet eivät enää purista ja olonikin on energisempi ja parempi, se riittänee. Siiten jossain vaiheessa voin kokeilla vaakaa. Ehkä.

Huh!

Lenkkeilyn aloittaessani sain todella paljon tsemppiviestejä instagramini kautta. Kiitos niistä! Ne oikeasti ovat myös auttaneet jatkamaan tätä. Välillä olen kysynyt siellä neuvoa siitä, että kävelläkö vai juosta, niin sain paljon hyviä ohjeita, miten ne kannattaa yhdistää tai kumpi tehoaa mihinkin jne. Muiden tuki ja tsemppi todella auttaa jaksamaan. Lisäksi minulla auttaa Sport Tracker -sovellus. Siinä saan mitattua lenkkieni matkan, askeltiheyden, askeleiden määrän ja keskinopeuden. Sen avulla saisi mitattua muutakin, mutta sitten pitäisi olla sykevyö tai jotain. Olen myös huomannut, että juoksuvyö olisi ihan todella kätevä, ja tilasinkin jo sellaisen. 

Tykkään!

Lopulta huomasin, että se itse lähteminen oli vaikeinta, mutta nautin ajastani lenkillä. Nautin lämmöstä ja siitä, että sain itseni liikkeelle. En vain makanut sohvalla tai istunut leikkipuistossa tms. 

Toivon todella, että tämä into jatkuu vielä pitkään. Että tästä todella tulisi tapa. Hyvä alku on jo :)

Love life,

Kiti