Lumimuumi

Heissan!

Tiedättekö, kun joskus lapsettaa? Minusta on niin ihana viettää aikaa oman taaperoni kanssa, kun saan ihan luvan kanssa olla sellaine höpsö ja lapsenmielinen. Aikuisten seurassa kun minua saatetaan katsoa joskus vähän kieroon..

Nyt täällä Helsingissäkin on mukavasti tullut lunta, mutta nuoskaa saa vielä odotella. Joulun tienoilla Lappeenrannassa oli lunta aika paljon, ja se oli helposti muovailtavaa, niin katsokaapa mitä tein!

Muumipeikko

Aika hieno vai mitä? Ihan on näköinen!

Onkohan teillä muilla sama, että kun vaikka maalaatte, piirrätte, muovailette tai vaikka teette lumesta lapsenne kanssa asioita, niin lapsi ei saa keskeyttää tai sotkea tekemäänne suunnitelmaa? Minua vähän jopa hävettää ja naurattaa, kun itse olen sellainen, että ehdotan, että tekisimme yhdessä jotain, niin sitten alkaa vähän ärsyttämään, kun taapero tulee "sotkemaan" minun tekemisiäni. Tällekin Muumille taapero olisi halunnut tehdä kolmannen käden mahan kohtaan ja nenän naamaan. No en antanut, vaan kehotin häntä tekemään oman lumiukon...

Muumipeikko takaa
Tuttavuutta tekemässä

Seuraavana päivänä tein Muumipeikolle kaveriksi Pikku Myyn. Sille taapero olisi halunnut tehdä hännän... 

Ja tässä vielä kuva, kun kävin muovailemaan tytön kanssa. Hän ei saanut koskea minun tonttuuni.. Maalata tyttö kuitenkin sai ihan rauhassa. Minulla oli oma paperini.

Muovailuvahatonttu ja pikkuinen maalari

Onneksi on se lapsi, niin saa rauhassa lapsettaa!

Leppoisaa sunnuntaita <3

Love life

Kiti