Me äiditkin olemme yksilöitä

Heissan!

Viime lauantaina täällä Helsingissä oli jo aikaisemmassa postauksessanikin mainitsemani (tässä) Hyvinvoiva äiti -tapahtuma, jossa minäkin olin mukana panelistina puhumassa äitiydestä, yrittämisestä, toisten kannustamisesta ja yleensäkin tavastani olla äiti. Tapahtuman järjestivät tehonaiset Monna ja Emma. Ajatus tapahtumasta oli siis se, että jokaista äitiä kannustettaisiin toimimaan äitinä omalla tavallaan, niin töihin paluun, lasten hoidon tai sen oman ajan ottamisen kanssa. Jos joku haluaa palata töihin heti lapsen syntymän jälkeen, se on ok, tai jos joku haluaa olla lapsen kanssa kotona kolme vuotta, sekin on ok. Vaikka mielipiteitä ja niitä mielipide-eroja on paljon, niin silti jokainen äiti tekee niin kuin kokee omalle lapselleen, perheelleen ja itselleen olevan parasta.

Monna ja Emma

Tapahtumapaikkana toimi ihastuttava Lavli Living Room. Se oli silmiähivelevän ihana! En ollut koskaan aikaisemmin käynyt siellä, ja tuntui, että en koskaan ollut edes nähnyt vastaavaa liikettä missään.

Lavli Living Room on Lavli Oy:n perustama naisille suunnattu keidas, joka tarjoaa shoppailua, treeniä, workshoppien kautta inspiraatiota ja työkaluja ja tukea kohti omia unelmia ja tavoitteita. Lavli Living Roomin tilat toimivat loistavasti myös yksityistilaisuuksissa, voit vuokrata pelkän tilan tai koko paketin monipuolisen ohjelmatarjonnan ja tarjoilujen kera.

Liikkeen odotustila. Lasiseinän takana on liikuntasali
Lorna Jane -treenivaatteita
Ja mikä ihana tapetti!

Paikka oli siis ihastuttava, ja niin oli itse tapahtumakin. Paikalla oli toistakymmentä äitiä, muutama ihana pieni vauva ja me panelistit.

Umppu vauveli sylissään, Eve, minä, Monna ja Emma

Tapahtumassa pääsi kaikki äidit halutessaan kertomaan omista kokemuksistaan äitinä. Olin jopa hämmentynyt, kuinka moni äiti oli saanut varsinkin SOMEn kautta negatiivista palautetta omista kuvistaan tai tekemisistään. Oikeastaan siitä, että mitä kuvitellaan tapahtuvan vaikka instagramkuvan perusteella. Yksi kuva kun ei kerro koko totuutta. Yksikin äiti, joka ennen lasta on harrastanut juoksua, ja on juossut jopa useita maratooneja, oli laittanut kuvan instagramiinsa ja kirjoittanu kuvan alle olevansa lenkillä. Lapsi oli syntynyt vasta vähän aikaisemmin. Samantien hän oli saanut palautetta siitä, kuinka hänen heti muka pitää alkaa urheilla ja päästä takaisin kuntoon, vaikka lapsi on vasta syntynyt. Häntä varoitettiin juoksemisen vaaroista ja naristiin itsekkyydestä. Lopulta totuus oli ollut se, että hän oli vaunujen kanssa kävelylenkillä, mutta kuvassa näkyi vain sporttinen nainen ulkona. Joo, olisihan kuvan alle voinut kirjoittaa, että "rauhallisella kävelylenkillä vauvan ja vaunujen kanssa." Mutta hän ei kirjoittanut niin pitkästi, ja sai täten oikean ryöpyn negatiivista palautetta.

Yksikin äiti kertoi siitä, kuinka hän oli saanut toisen lapsensa, mutta joutui yrittäjänä palaamaan töihin jo muutaman viikon jälkeen synnytyksestä. Mutta se ei ollut hänen oma valintansa, vaan pakon sanelema juttu. Yrittäjänä hän olisi joutunut laittaa lapun luukulle, jos ei olisi itse hoitanut asiakkaitaan, koska yksi muutti toiseen kaupunkiin ja kahdelle muulle oli tullut muita henkilökohtaisia esteitä. Huonoa tuuria kerrassaan. Mutta pakko mikä pakko, ettei koko yritys olisi kaatunut. Lapsi oli hänellä mukana töissä, ja onneksi vauva oli kuulemma ollut hyvin nukkuvaa sorttia, eli äiti oli saanut työt tehtyä kunnialla. Palaute oli ollut hurjaa! Tästä tapauksesta oppineena, hän kolmannen lapsen kohdalla palkkasi itselleen sijaisen, jotta saisi viettää oikean äitiysloman lapsensa kanssa.

Nämä esimerkkitapaukset ovat jälleen kerran sellaisia, joissa on helppo alkaa arvostella toisia. Mutta kun se koko kuva puuttuu! Ei SOME tai blogit kerro koko totuutta. Taustalla voi olla vaikka millaista myrskyä, ja jotta saa asiat toimimaan parhaalla tavalla lapselleen, itselleen ja perheelleen, pitää toimia välillä vaikka vasten omaa tahtoaan. Voisimmeko siis olla suvaitsevaisempia ja kannustavampia toisia kohtaan? Miksi jotkut kokevat niin suurta tarvetta mollata muiden tapaa olla äiti? Ja onhan niillä monilla lapsilla se toinenkin vanhempi! Ei kukaan normaali äiti jätä pientä lastaan yksin töiden tai vaikka treenin takia koko päiväksi. Tähän linkitän vielä postaukseni nettikäyttäytymisestä, jotta voimme käydä vähän kertaamassa sitä, miten toisille kannattaa netin kautta "puhua", tässä.

Onneksi joukossa oli myös niitä äitejä, jotka eivät olleet kokeneet mollaamista kohdallaan. Minäkään en omasta mielestäni ole sellaista kohdannut, tai sitten en ole tajunnut tai sitten olen vaan sivuttanut asian.

Lisäksi tapahtumassa puhuttiin turvaverkoista ja niiden puuttumisesta, kuinka välillä on vaan pakko pärjätä. Toisilla isovanhemmat asuvat kilometrin päässä, ja toisilla (kuten minulla) 250km päässä. Puhuimme myös siitä vertaistuesta, jota muilta äideiltä saa. Kiitos taas tähän omalle mahtavalle WhatsApp naapurikyylät -porukalleni <3 Olette korvaamattomia!

Yhtenä puhujana paikalla oli Sara, joka on ammatiltaan osteopaatti. Hän kertoi, että esim. alaselkäkivut raskausaikana eivät ole normaaleja, ja niitä voidaan hoitaa. Lisäksi hän kertoi, että kaikkien vastasynnyttäneiden äitien kannattaisi käydä fysioterapeutin luona, jotta omat raskauden ja synnytyksen aikana saadut kehon ongelmat saataisiin mahdollisimman pian korjatuksi. Myöskään virtsankarkailu ei kuulemma ole normaalia! Tai ainakaan siitä ei tarvitsisi kärsiä, vaan sitäkin pystyy hoitamaan. Keski-Euroopassa mm. Saksassa ja Ranskassa kuulemma kuuluu 10 kertaa fysioterapiakäyntejä synnyttäneille äideille synnytyksen jälkeen! Suomessa ei olla vielä niin pitkällä, mutta ehkä joskus vielä..

Sara

Mutta yhteenvetona vielä, tapahtuma oli silmiäavaava, erittäin tarpeellinen ja innostava. Voitte käydä lukemassa Monnan postauksen tapahtumasta täältä.

Kannustetaan ja tuetaan toisia äitejä. Ei se äityis muutenkaan ole helppoa, vaan tuntuu, että niitä paineita olla hyvä äiti tulee joka tuutista. Jokainen meistä kasvaa äitinä eri tavalla ja kokee äitiyden haasteet omalla tavallaan. Peace and Love!

Love life

Kiti