Mökkipääsiäinen

Heissan!

Ääääääh! Taas edellisestä postauksesta on mennyt ihan hirveän kauan! Mutta se kiire ja lepo on pakko saada jotenkin balanssiin, ja siksi olen joutunut karsimaan "velvoitteistani". Mutta kerron kohta vähän enemmän miksi olen niin joutunut tekemään, ja miksi pääisiäinen tuli enemmän kuin tarpeeseen.

Minulla on ollut hieman hiljaisempaa blogini puolella taas viime kuukausi ja vähän tämäkin, koska olin oikeasti ihan todella väsynyt oikeastaan koko ajan. Tuntui, kun olisin suorittanut elämääni. Ensin töissä koko päivän, kamalasti muistettavaa ja tekemistä, sitten kauppareissun kautta kotiin, ruoanlaittoa, lapsen kanssa leikkimistä, pian jo iltahommat ja sitten itse unille. Ja olin aivan loppu jo klo 20.30. 

Mutta niin, sitten tuli se pääsiäinen. Suuntasimme jo heti torstai-iltapäivällä kohti Ylämaata. Illalla olimme perillä ja olin samantien valmis nukkumaan. Hetken siinä toki vanhempieni kanssa vaihdoimme kuulumisia, mutta aikaisin menin jo unille.

Seuraavana aamuna sain nukkua pitkään. Minulle klo 8.30 on todella myöhäinen aamu, kun normaalisti herään arkena ja vapaina (kiitos lapsen) viimeistään klo 7.00. Mutta nyt sain nukkua pitkään, kiitos vanhemmilleni. He heräsivät tyttäreni kanssa, jotta minä sain nukkua. Kun heräilin, oli aamupala ja aamukahvi minua valmiina odottamassa, ah! Muutenkin sain otettua koko pääsiäisen ajan ihanan rennosti. Aurinko paistoi ja sain olla luonnon keskellä.

Perjantaina huomasin olevani lähellä itkua vähän väliä. Niin poikki olin. Nukuin tytön kanssa parin tunnin päikkäritkin, mutta silti väsytti. Iltapäivällä istuin yksin laiturilla auringon paisteessa ja kuuntelin hiljaisuutta. Silloin mietin, että tämä ei voi jatkua näin. Minun on pakko ottaa enemmän aikaa itselleni, lopetettava elämän suorittaminen, nukuttava öisin valvomisen sijaan ja keskityttävä enemmän hetkeen. Pitää lopettaa se kokoaikainen kiireen tunne, joka tuntui olevan päällä heti herättyä aina siihen, kunnes meni nukkumaan. Ja silloinkin tuntui, että äkkiä unille, koska kohta on taas aamu. Ei, ei ja ei. Kunhan saisin univelkani kuitattua, oloni rauhoitettua, olisi luvassa enemmän armoa itselleni. Niin minä päätin.

Pääsiäinen meni siis ihanissa mökkimaisemissa voimia keräillen. Ja mikäs näissä maisemissa oli voimia kerätä.

Auringonlasku

 

Saunamökki kylpi auringossa
Saippuakuplien puhaltelua

Jäällä näimme jännittäviä jalanjälkiä. Mikähän tämän on saanut aikaiseksi?

Ahma? Karhu? Joku muu, mikä?
Mollura toki oli mukana menossa.

Aurinkoisista päivistä saimme nauttia aina maanantaihin asti, jolloin maisemat muuttuivat taas hieman lumisemmiksi. Silti nautin ulkoilusta mökin rauhassa.

Nyt pyryttää!
Puut olivat taas peittyneet lumeen.
Kevättä odotellessa...

Mutta tuo pääsiäinen sai minut todella miettimään omaa jaksamistani, ja sen vuoksi on blogin puolella ollut hiljaisempaa. Otan iltaisin aikaa itselleni. Istun sohvalla, selaan vaikka puhelintani, olen omissa ajatuksissani tai katson telkkaria. Mitä milloinkin tekee mieleni tehdä. Nyt tuntui, että haluan kirjoittaa postauksen ja niin tein! On ihanaa saada itse valita.

Toivottavasti te voitte kaikki siellä hyvin, niin minäkin voin täällä. Pääsiäinen teki todella terää! Muistakaa pitää itsestänne ja jaksamisestanne hyvä huoli.

Love life

Kiti