Melkonen Molly

Heissan!

Muutama päivä tuli vietettyä kaupungissa, joten olikin aika siirtyä taas mökille.

Nyt aion esitellä blogini lukijoille maailman rakkaimman hauvelin, eli Mollyn. Mollyn (ihan Molli vaan) virallinen nimi on Saskian Bumba. Molli on syntynyt 14.5.2006  Orimattilassa Saskian Kennelissä. Sisaruksia oli seitsemän. Siinä kaikki virallinen.

Rakkaalla lapsella on monta nimeä, kuten sanotaan, ja tämä sopii myös Molliin, Moltsuun, Mollukkaan, Killiin, Lilliin, Käppään, Moldeen, Molderooneen, Mulliin ja Mommiin.. Miten Molly ikinä on oppinut omaa nimeään, kun koko 10 vuotta sitä on kutsuttu mitä erilaisimmin nimin! Ehkä se onkin selitys Mollin valikoivaan kuuloon, kun ei aina vaan voi olla varma kenelle puhutaan ja ketä komennetaan..

Mollilla on kolme lempisanaa. Ne se kuulee valikoivasta kuulostaan huolimatta ihan AINA.Ne sanat ovat ukki, mökki ja nakki. Kaikki kuulostaa samalta, ja kaikki on jotain ihan mieletöntä! Silloin 10-vuotias vanha rouva ei ole köyhä eikä kipee!

Oletteko joskus nähneet elokuvan Marley and Me? Tai lukenut sen kirjana? Elokuvaversiossa näyttelevät Jennifer Aniston ja Owen Wilson. Joka tapauksessa, kun Molli oli vielä pentu, niin jopa tuntemattomat ihmiset koirapuistossa sanoivat Mollin olevan ihan kuin se Marley siitä kirjasta. Leffa tuli siis myöhemmin. En ollut lukenut kirjaa, mutta kun minulle kerrottiin juttuja siitä Marleysta, olin hieman kauhuissani.. Onko Molli siis ihan superhyperaktiivinen tapaus?! Tuleeko siitä ikinä kunnon koiraa? No, tuli siitä, mutta en minä sitä edelleenkään antaisi sokealle opaskoiraksi, koska huonostihan siinä kävisi...

Mutta miksi sitä Marleyksi sanottiin? No esimerkiksi siksi, että se juoksutti kaikki koirapuiston koirat läkähdyksiin, ja itse olisi jaksanut edelleen mitä vain. Lisäksi se söi kaverikoransa Siirin kanssa ihmisen p***aa useammankin kerran (yök!), katkoi nahkahihnat ja -valjaat, koska se veti niin paljon, minä makasin sen päällä, kun en muuta voinut. Lisäksi Molli kerran hyppäsi niin, että tämän Siirin isännän etuhampaat lohkesivat, se joi yksin ollessaan kaksi tölkkiä lonkeroa, ja kyllä, oli humalassa. Se söi myös biojätepussin sisällön, jossa oli mm. Vaasan ruispaloja iso paketti homeisena ja paljon muuta. Sen jälkeen se oli dietillä pari päivää. Sitten se on syönyt mm. kankaisen lampunvarjostimen, joka tuli sitten käsin vedettynä ulos toisesta päästä. Tarkennetaan vielä, että siis vain sen varjostimen kankaisen osan, ei siis sitä rautaista kehikkoa. Vaikka en olisi ihmetellyt sitäkään. Lisäksi se on syönyt myös 50 kpl Fludent fluoritabletteja, suklaamunia, turkinpippureita pussillisen, Otrivin-nenäsumutepullon, geelitäytteisen samppanjapullon coolerin, kirjoja, kiviseinää, mattoja, nettipiuhoja, minun kolmet kengät ja muutaman sukan. Se on myös jättänyt päänsä kaksi kertaa koirapuiston portin väliin niin, että ei saanut sitä itse pois. Myös kerran on pitänyt tunkea pää Lauttasaarensillan kaiteen väliin, ja jumissahan se siinä taas oli. Laittoi se myös kerran lieden päälle, onneksi vain ykköselle ja onneksi siinä oli jauhelihakastike levyllä. Oli meillä lämpimät ruoat, kun tultiin kotiin. Sen jälkeen ei kyllä ole liedelle jäänyt mitään, ja nupit otettiin pois. Siinä nyt näin alkuun. Voin sanoa, että olin monta kertaa helisemässä tän koiran kanssa!

Nämä tapahtui kaikki Mollin ensimmäisen 4 elinvuoden aikana. Nykyään Molli toimii melkein ajatuksen voimalla. Tosin se valikoivakuulo vaikuttaa toimimiseen..

Molli on ollut koko elämänsä melkoinen prinsessa.  Se on saanut nukkua sängyssä, vaikka ensin olimme vakaasti päättäneet, että sänkyyn sillä ei ole asiaa. Mutta sitten se koulutti meidät tottelemaan itseään. Aina kun laitoin sen alas sängystä, se meni ja pissas lattialle. Kerran en sitten viitsinyt nostaa sitä alas, niin siitä päivästä lähtien Mollista tuli sisäsiisti. Ikää oli n 4,5kk.

Mökki on aina ollut Mollin lempipaikka. Se on jopa huijannut kaikkia, että sen ei tarvinnut lähteä pois mökiltä. Kerronpa tarkemmin. Muutama vuosi sitten Molli oli jälleen kerran saanut viettää lomaansa mökillä toukokuusta elokuuhun, ja kotiinlähdönhetki läheni. Pari päivää ennen lähtöä kerroin sille, että kohta siitä tulee kaupunkilainen jälleen, ja lähdetään junalla kotiin. Samana iltana se alkoi linkata. Jalka oli niin kipeä, että se ei pystynyt astumaan sille. Vinkui vaan. Pari päivää katsottiin, josko se jalka paranisi, mutta ei. Soitin tutulle eläinlääkärille, ja se kirjoitti reseptin tulehdukseen. Isäni sanoi sitten tuovansa Mollin kotiin Helsinkiin seuraavalla viikolla, koska eihän se noin kipeällä jalalla pääse edes junaan. No mie lähdin kuitenkin. Junasta soitin äidilleni ja kyselin Mollin vointia. Vastaus yllätti  minut täysin. Kun auton takavalot oli hävinny näkyvistä, Molli oli JUOSSUT hakemaan pallon! Jalassa ei ollut enää MITÄÄN vikaa! Lääkkeitäkään ei ehdittu antaa yhtään kappaletta! Mutta Molli-neiti sai näin itselleen lähes viikon lisäaikaa mökillä.

Niin, että kukahan tässä on kouluttanut ja ketä...

Molli on myös pallohullu. Palloa potkitaan mökillä päivän mittaan satoja kertoja! Se juoksee perässä, hakee pallon, tuo sen takaisin ja taas potkitaan. Ja sitten uimaan! Tämän kesän uusin lelu on kelluva pingviini, eikä huono ole sekään.

Tästä postauksesta saisi kilometrin mittaisen,  koska rakas hauvelini on viihdyttänyt meitä olemassa olollaan jo yli 10 vuotta, niin lopetan nyt tähän. Sen sanon vielä, että kyllä jokaisella pitäisi olla oma lemmikki, se antaa niiiiin paljon, vaikka hermot välillä meneekin.

Menenpä tästä taas potkimaan palloa, koska Molli tuolla jo vinkuu ja komentelee.

Aurinkoista päivää kaikille!

Love life

Kiti