Näin meitä (ja teitä) huijataan

Heissan!

Monia kiinnostaa näytteleminen, ja mielikuvat siitä on ehkä jotenkin glamouristisia. No, voi se joskus olla sitäkin, mutta aika harvoin. Ajattelinkin kertoa teille nyt muutamia ei niin glamouristisia tapauksia. Tämä postausidea tuli mieleeni, kun olin juuri tällä viikolla yhdellä kuvauskeikalla. Aina kun ei kaikki ole ihan niin kuin annetaan ymmärtää, siis se, mitä televisiossa näkyy, ja kuinka se lopulta on toteutettu.

Minä yleensä saan kyyneleet tulemaan silmiini todella helposti. Se vaatii ehkä n 10 sekuntia. Kuvauksissa monesti joutuu itkemään, mutta kun kohtausta on tehty ehkä jo sen 10 kertaa, alkaa kyyneleet jo loppumaan.. Tai ainakaan ei ole enää niin helppo saada tuotettua niitä kyyneleitä. Tai joskus halutaan kyyneleitä vain toisesta silmästä, ihan vaan kuvakulman takia. Jaahas, no kuinkas se sitten tehdään? Itse olen käyttänyt paria vaihtoehtoa. Ensimmäinen vaihtoehto on silmätipat tai piilolinssineste. Tipat tiputetaan silmään juuri ennen kohtauksen alkamista, jolloin kyyneleet tulvahtavat silmistä juuri silloin kun pitää. Tätä voidaan käyttää myös vain toiseen silmään. Toinen toimiva kikka on tiikeribalsami tai vaikka Blistex-huulirasva. Niitä kun laitetaan silmän alle, niin jo alkaa silmät vetistyä. Kokeilkaapa :D

Nauraminen on minulle todella vaikeaa kuvauksissa. Vaikka normaalisti hörötän koko ajan, niin käskystä nauraminen (kun ei oikeasti naurata) on ihan pirun vaikeaa minulle. Mielestäni näytän ja kuulostan niin teennäiseltä tekonauruineni. No siihen ei sitten auta muu kuin nauraa hekottaa ennen kuin kohtaus on käynnistetty. Tekonaurua vaikka vastanäyttelijän kanssa, niin sieltä se alkaa sitten tulla se oikeakin nauru, koska kuulet ja näet itse miten typerältä sitä kuulostaa ja näyttää. Sitten vain kohtaus käyntiin, ja nauramaan. 

Ja kylmällä ilmalla puhuminen on aika haastavaa, kun naama on jäässä. Kerrankin olin aivan jäätyneenä kuvauksissa, ja ohjaaja huutaa, että puhu Kiti nopeammin, niin vastaukseni oli hidas ja kankea eeee-iiiii-pyyyyyyys-tyyyyyy. Naama oli vaan jo niin jäässä, että posket eivät suostuneet yhteistyöhön. Silloin auttoi kun pääsin asuntoautoon, joka oli kuvauspaikalla, lämmittämään naamaani kaasulieden päälle. Kun posket olivat sulaneet, kysyin ohjaajalta, onko kaikki valmista, että nyt pystyn taas puhumaan nopeasti. Kaikki oli valmista, eli liesi pois päältä ja pikaisesti ulos omalle paikalle. Ja action! Varpaani olen jo palelluttanut kuvauksissa aikoinaan niin pahasti, että toisen jalan pari varvasta ovat jo tunnottomat. Pakkasella niihin oikein sattuu..

Toisenkin kerran kuvauksissa oli todella kylmä, ja olin laittanut kaikki vaatteet päälleni, mitä kuvausvaatteiden alle mahtui. Minulla oli kolmet pitkät kalsarit farkkujen alla, mutta sitten eivät housut enää mahtuneet kiinni. No ei se mitään, olihan minulla pitkä takki. Näyttelin sitten housut auki pari tuntia.

Kerran kuvasimme kesää maaliskuussa ulkona merenrannalla. Päälläni oli kesämekko ja avokkaat. Oikeasti oli pakkasta -2´C. Ei kuitenkaan ollut lunta, joten pystyimme kuvaamaan kesää. Taivas oli pilvinen, joten aurinko tehtiin isoilla valoilla. Lavasteet olivat kesäiset, jopa lehdettömään puuhun laitettiin lehdellisen puun oksa roikkumaan, jos se vaikka näkyy kuvassa. Ne olivat vielä melko helppo toteuttaa. Mutta entä se, että suusta tulee huurua, kun puhuu?! Eihän lämpimänä kesäiltana suusta tule huurua. Noh, tähän auttaa tietysti se, että olet joko hengittämättä, jos ei ole repliikkejä, mutta hankala se on olla hengittämättä, jos puhua pitää. Silloin ainut keino on viilentää oma suu, ja näin ollen pitää siis syödä jääpaloja ennen kohtauksen käynnistymistä. Ihan kun ei muutenkin olisi jo tarpeeksi kylmä! Mutta se toimii. Jääpalat suuhun, sylkäiset pois ne juuri ennen kohtauksen alkua, ja näin pystyt puhumaan ilman suusta tulevaa huurua.

Tästä piti saada kesäinen ilma
Siinä on aurinko ja lämmin kesäilta, kuten vaatetuksesta näkee.
Siinä näkyy puuhun kiinnitetty oksa, jossa on lehdet ja kesäinen terassi..

Monestihan myös kaikki ruoat ja juomat näyttävät todella herkullisilta televisio-ohjelmissa. No, ei ne aina ole. Yleensä ne ovat jo vähän viileitä, niissä ei ole käytetty mausteita, eikä aina kaikki ruoat ole edes oikeita. Kerrankin täytekakku oli tehty vaahtomuovista, mutta koristeltu kermavaahdolla ja hedelmillä. Toki, jos sitä kakkua olisi pitänyt syödä, olisi se tehty oikeista raaka-aineista. Kahvikaan ei aina ole kahvia, vaan se saattaa olla vaikka Coca-colaa. Viinit ovat yleensä aina mehua ja konjakki kylmässä vedessä tarpeeksi kauan lillutetun teepussin aikaansaannosta. Nam.

Ruoat odottavat maassa kuvausvuoroaan. Eivät ehkä ole enää ihan lämpimiä.

Mutta sillä lailla meitä katsojia huijataan! Oletteko koskaan miettineet näitä?

Love life

Kiti