Kuntoa etsimässä osa 2

Hei taas!

Kirjoitin juoksun aloittamisesta ja kunnon etsimisestä pari postausta sitten, ja ajattelin kertoa, miten se kunnon etsintä nyt edistyy. No ei edisty! Tai edistyi se hetken aikaa, melkein kaksi viikkoa, mutta sitten alkoi alamäki. Juoksin jo yli kuuden kilometrin lenkin ja alle 35 min, eikä edes tuntunut pahalta, mutta sitten MOLEMMAT polvet alkoivat vihotella. Ajattelin, että ne nyt vaan ilmoittelevat kovasta koulustaan, ja harjoittelemalla ne vahvistuvat ja paranevat, mutta mitä vielä. Nyt olen ollut jo viikon verran juoksematta, rappusten käveleminen koskee, levossa ollessa niitä särkee, enkä voi kuvitellakaan lähteväni juoksemaan. Tai siis kuvittelen kyllä, ja haluaisinkin lähteä, mutta se ei taida olla kovin viisasta. Koskaan ennen ei ole ollut minkäänlaista ongelmaa polvien kanssa, tai muutenkaan.

Onko mahdollista, että raskaus on muuttanut askellusta? Kenkien pitäisi olla kyllä suht´ hyvät, mutta voisiko se johtua niistä? Juoksen myös asfaltilla suurimmaksi osaksi, ja kyllähän sekin saattaa vaikuttaa kipeytymiseen. Mutta kyllä ottaa päähän! Just kun olin päässyt jonkinlaiseen vauhtiin ja saanut siitä rutiinin päivään, niin sitten se pitikin heti lopettaa. Nii, vai aloitinko taas liian 100 lasissa, kun viikkoon tuli helposti 6 juoksulenkkiä...? Onko blogini lukijoissa yhtään sellaista, joka osaisi neuvoa tämän asian kanssa? Auttaako Mobilat? Ainakin sitä oon polviin laittanut...

Mobilatia polviin ;)

Minulla on nyt siis jo seitsemäs päivä menossa ilman juoksemista. Onneksi pari päivää sitten kuitenkin sain taas hien pintaan, kiitos naapurini ja hiekkalaatikkoystäväni. Hän nimittäin houkutteli minut spinningiin! Ja taas tämä urheiluintoni tulee selväksi, viimeeksi kävin spinningissä Lahdessa opiskellessani vuonna 2005, hupsista!

Pelotti ja kauhistutti, miten jaksan. Vastahan olin taas aloittanut koko liikkumisen, ja sitten siihenkin tuli stoppi ennen kuin kunto ehti oikein löytyäkään. Sitäpaitsi, polvet olivat edelleen kipeät. Sattuisiko se polviin? Tunnin tasokin oli vielä 2-3, eli ei ihan aloittelijoille, joka koin olevani. Oh my, miten tästä selviää?!

Mutta selvisin! Ja se oli kivaa! Hiki lensi, mutta jaksoin ja tein koko tunnin juuri käskyjen mukaan. Olenkin selvästi enemmän sellainen liikkuja, joka kaipaa sitä hanurille potkijaa, kuin että yksin puurtaisin jossain. Polviinkaan ei koskenut yhtään koko tunnin aikana. Ehkä spinningkärpänen pääsi puraisemaan.. Josko se kunto löytyykin lenkkipolun sijaan spinnigpyörän satulasta!

Love life

Kiti