Osaatko katsoa peiliin?

Heissan!

Tällä kertaa pohdinnassani on peiliin katsominen ja niiden omien virheiden näkeminen. Enkä nyt tarkoita todellakaan niitä ulkonäöllisiä virheitä, joita meistä varmaan jokainen itsessään näkee peiliin katsoessaan. Ei, vaan tällä kertaa tarkoitan niiden virheiden katsomista, joita tapahtuu omissa teoissa tai sanoissa. Osaatko siis katsoa peiliin ja tunnistaa itsessäsi ne haasteenpaikat?

Tämä tuli mieleeni eräänä päivänä kun olin Assession persoonallisuustestikoulutuksessa. Persoonallisuustesteillä pystytään arvioimaan ihmisten erilaisia tapoja ja ominaisuuksia, ja testejä tehdään esim. silloin, kun katsotaan soveltuuko ko. henkilö johonkin työtehtävään. Persoonallisuustestien avulla pystytään testaamaan mm. millainen tiimipelaaja henkilö on, onko hän verkostoituja vai mieluiten itsenäisesti puurtava ja omaa rauhaa ja rutiineja rakastava ihminen. 

Yksi näistä testeissä ilmenevistä ominaisuuksista oli jatkuva oppija. Jatkuva oppija siis haluaa kehittyä paremmaksi. Jos joku tilanne oli mennyt päin seinää, oppii hän tästä, ja toimii seuraavalla kerralla eri tavalla. Lisäksi jatkuva oppija käy myös pään sisäisiä keskusteluja itsensä kanssa, miten voisi kehittää itseään.  Hän näkee itsessään kehittämisalueita ja haluaa jatkossa toimia paremmin.

Mainitsin kouluttajalle, että eikö kaikki ole tällaisia, niin ei kuulemma ole. Siis mitä? Eikö jotkut halua kehittyä paremmiksi (ihmisiksi)? Kuulemma on ihmisiä, jotka eivät näe itsessään kehittämisalueita eivätkä ole valmiita toimimaan eri tavalla kuin aiemmin. Olin järkyttynyt! Olen luullut, että lähinnä narsistit olisivat tuollaisia, mutta ei ne kaikki välttämättä ole narsisteja juuri sanan siinä merkityksessä. Toki samaa siinä on, että ei nähdä (tai ainakaan myönnetä) virheitä itsessään, eikä näin ollen olla valmiita myöskään muuttamaan omia toimintatapoja. Vaikeaahan sitä on tietty muuttaa mitään itsessään, jos kokee aina ja koko ajan oman toimintansa ja käytöksensä olleen moitteetonta. Vain muiden toimintatavoissa on kehitettävää..

Huh, sain kylmiäväreitä. Tällainen ihminen esimiehenä, kollegana, puolisona tai ystävänä olisi..noh, melkoisen haastava tapaus. 

Itse koen olevani jatkuva oppija. Huomaan käyväni pään sisäisiä keskusteluja itseni kanssa päivittäin. Milloin keskustelen itseni kanssa kärsivällisyydestä ja keinoista toimia lapseni kanssa (uhmaikä), milloin keskustelu itseni kanssa pitää sisällään oman suhtautumisen joihinkin asioihin tai henkilöihin, milloin keskustelen itseni kanssa toimivimmista tavoista ja milloin vuorovaikutuksesta uusia ihmisiä tavatessa. Kaikesta ja kaikkea voi oppia, jos vaan haluaa. Tai ilmeisesti, jos omaa tämän ominaisuuden.

Mieleeni tulikin, onko näitä tällaisia "ei oppijoita" sinun lähipiirissäsi? Eli oletko sinä kohdannut ihmisiä, jotka eivät olisi valmiita oppimaan tai kehittämään itseään? Ja jos on, niin miten toimit tällaisen ihmisen kanssa?

Tällaisia pohdintoja nyt heti tähän viikon alkuun :)

Mukavaa alkanutta viikkoa vaan kaikille!

Love life

Kiti