"Rentouttava" retki

Heissan!

Viikonloppu se tulla törisee! Mitähän tekemistä keksisi tälle viikonlopulle? Viime viikonlopun retki kun oli niiiiiiiin rentouttava...

Ja se meni näin:

Viime lauantaina oli täällä Helsingissä sateinen aamu. Suunnittelin tytön kanssa uloslähtöä, mutta se ei juurikaan houkutellut. Telkkarista sattui samaan aikaan tulla joku luonto-ohjelma, jossa oli kaloja, niin mieleeni tulikin, jos lähtisin tytön kanssa SEA LIFEen Linnanmäelle. Laitoin siltä istumalta viestiä myös armaaseen naapuriäippien whatsapp-ryhmään, jos joku vaikka innostuisi lähtemään meidän kanssa. Ja kohta jo piippasi vastaus, että saamme seuraa!

Ajatus tästä SEA LIFEen menosta oli siis se, että katsotaan ja ihmetellään kaloja. Käppäillään rauhallisesti, väkeä ei olisi kovin paljon, lapset olisivat kiltisti ja innoissaan. Olisi ihana ja erilainen aamupäivä. Sitten söisimme lounastakin siellä, ja unille tulisimme kotiin. Kuulostaa aika hyvältä, eikö? Joo, liian hyvältä...

Miten se sitten oikeasti meni? Noh, pääsimme hyvin perille, ainoastaan jo ratikassa istuminen tuotti meidän neidille vaikeuksia. Ensimmäiset ininät siis siinä. Rattaista ei saanut poistua, koska kohta vaihtaisimme toiseen ratikkaan. Toisella ratikkapysäkillä jouduimme hetken odottelemaan ratikan saapumista, siinä tuli seuraava ininä. Taas halusi pois rattaista. Ei onnistunut. Onneksi ratikka sitten pian tulikin.

Pääsimme lopulta perille, ja niin oli päässyt noin 500 muutakin lasta vanhempineen! Ihan kauhea ruuhka, meteli ja vilske. Ok, tyttö saisi pitää kädestä kiinni koko ajan. Arvatkaa vaan, pitikö. Ei pitänyt. Liput saimme ostettua, kun ystäväni vahti lapsia sillä aikaa, kun minä jonotin.

Sitten niitä kaloja katsomaan..

SEA LIFEhan on paikkana todella kiva ja mielenkiintoinen ihan aikuisillekin. Siellä on paljon eksoottisia kaloja, sammakoita ja kilpikonnia. Jopa haikalat uiskentelevat siellä. Mutta suoraan sanottuna, ihan hirveästi en pystynyt kaloihin ja muihin eläimiin keskittymään, koska meidän neiti oli koko ajan menossa vaan eteenpäin. Hetkellisesti sain hänet pysähtymään ja katsomaan kaloja. Muuten hän puikkelehti ihmisten välissä. Katseeni ei saanut herpaantua hetkeksikään, koska silloin hän olisi hävinnyt. Eikä todellakaan ollut kerran tai kaksi, kun jouduin hänet oikeasti pysäyttämään ja keskustelemaan asiasta, että hän ymmärtäisi sellaisella käytöksellä häviävänsä. Sehän häntä harmitti.. Huoh!

Sain minä muutaman kuvan sieltä napsastua, mutta aika rakeisia ja heilahtaneita ovat kuvat tällä(kin) kertaa.

Hei, äläs roiku siinä..

 

Nemoa etsimässä
Sähköankerias

Hikisen kierroksen jälkeen menimme syömään. Se menikin todella hyvin! Neiti söi nakkikeittoa kiltisti, ja retkellä kun oltiin, sai hän myös yhden Trip-mehun. Sai äitikin hetken huilata, huh. Mutta se lähdön hetki läheni.. Miten ihmeessä tulen saamaan tytön kiltisi pois? Meillä kun kivoista paikoista lähteminen on aina ollut hieman haastavaa hänen kanssaan. Noh, samalla tavalla sain hänet pois, kun vaikka Hop Lopista: väkisin sylissä pitämällä, kamalan huudon säestämänä, lattialla istuen ja vaatteita päälle kiskoen.. Voihan tunteet ja niiden purkautuminen! Meidän neiti elää suurilla tunteilla! Toisaalta hyvä niin, mutta...huoh.

Lopulta hikipäässä sain tytön laitettua rattaisiin. Eikä mennyt kauan, kun siihen simahti. HYVÄ! Kotimatka meni siis rauhallisesti, vaikka kotiin asti unille ei ehditykään.

SEA LIFE on oikeasti todella kiva paikka, ja aion mennä sinne uudestaankin tytön kanssa. Mutta tällä kertaa siellä oli vähän liikaa porukkaa.. Mutta tulipa tehtyä jotain erilaista ja rutiineista poikkeavaa. Ja kyllä neiti päikkäreiltä herättyään muisti, että oli siellä kaloja ollut, eli kait hän oli jonkin eväkkään ohimennen nähnytkin.

Sellaista se on, elämä taaperon kanssa <3

Mitäs tekemistä te olette suunnitelleet viikonlopuksi? Niin, ja ihanaa viikonloppua! 

Love life

Kiti

Ps. Huomenna on aprillipäivä!