Suku on paras!

Heissan!

Starboxissa on ollut ihana positiivisuushaaste menossa, jonka aloitti Kaunis elämä -blogin Aino-Kaisa. Kävin miettimään omia elämäni positiivisia asioita, ja yksi tuli heti mieleeni, josta ajattelinkin kirjoittaa koko postauksen. Itse haasteeseen tartun myöhemmin, koska tämä mieleeni putkahtanut positiivinen aihe ansaitsee nyt täyden huomioni. Ja se aihe on: minun ihanat sukulaiseni!

Minulla on aika iso suku. Serkkuja on 17 ja  serkuilla lapsia 25. Lisäksi vielä enoni, heidän vaimonsa, vanhempani ja veljeni perhe. Ja he kaikki ovat minulle todella tärkeitä. Ja me olemme hyvin läheisiä, vaikka kovin usein emme kaikkien kanssa näekään. Äitini on onneksi myös erittäin sukurakas, ja hän on tekemisissä ihan kaikkien kanssa. Hän kyllä osaa kertoa, mitä kenellekin kuuluu, ja niin pysyn itsekin hyvin kärryillä.

Sukujuhlat ovat minusta ihan parhaita juhlia, koska niihin yleensä kaikki pyrkivät osallistumaan. Ja jos minulla on mahdollisuus viettää aikaa jonkun sukulaiseni kanssa, sen yleensä teen. Kesäloma lähestyy, ja ainakin yhdet juhlat on taas tiedossa. Siellä tapaan varmaan suuren osan sukulaisistani. Vaikka onkin sanonta, että suku on pahin, niin minulla se ei onneksi ole niin. Voisin sanoa, että suku on paras.

Eilen sain taas viettää laatuaikaa yhden suosikkisukulaisperheeni kanssa. Vähän ennen klo 17 sain whatsappviestin serkkuni vaimolta. Hän asuu perheineen Kuopiossa, ja näen heitä ihan liian harvoin. Nyt he olivat kuitenkin koko perheen voimin Helsingissä, ja he pyysivätkin meitä syömään illalla kanssaan. Ei tarvinnut kauaa miettiä, kun olimme jo tytön kanssa matkalla heidän hotellilleen. Heitä on aina ilo nähdä! Hotellin aulassa vietimme hetken aikaa jutellen ja yhdet juomat juoden, ja sitten siirryimme Trattoria Sognoon.

Suku on paras!

Tähän väliin todella lämmin suositus Trattoria Sognosta. Siellä on ihana tunnelma ja todella hyvää ruokaa. Paikka on myös kissa- ja koiraystävällinen, ja sinne on helppo mennä. Ravintola sijaitsee ihan Töölöntorin kupeessa.  

Aito italialainen mozzarellapizza

Söimme ja juttelimme, aika kului liian nopeasti. Meidän piti tytön kanssa lähteä jo hyvissä ajoin takaisin kotiin, jotta tyttö pääsisi normaaliin aikaan nukkumaan, mutta en sitten millään malttanut. Puolituntia aiotusta myöhemmin kuitenkin halasimme ja sanoimme heipat näille Ståhlbergeille, ja suuntasimme tytön kanssa kotiin.

Vielä tänäänkin mietin, kuinka ihania sukulaisia minulla onkaan! Kuinka onnekas saankaan olla, että pidämme yhteyttä toisiimme säännöllisesti. Eikä tämä perhe todellakaan ole ainoa ihana sukulaisperheeni, niitä on niin monta! Niin, sori vaan kaikki, mutta minulla on ihan parhaat sukulaiset :)

Näihin fiiliksiin jatkan lauantai-illan viettoa.

Mukavaa iltaa teillekin kaikille. Ja kaikille sukulaisilleni iso ja lämmin halaus. Olette tärkeitä <3

Love life

Kiti