Teatterielämys Lappeenrannassa

Heissan!

Kävin viime lauantaina äitini kanssa katsomassa Iiris Rannion ohjaaman Niskavuoren nuori emäntä -näytelmän Lappeenrannan kaupunginteatterissa. Tarina oli minulle entuudesta tuttu, kuten varmasti monelle muullekin. Onhan Hella Wuolijoen Niskavuoret jo vuosikausia olleet meille suomalaisille tuttu suku. Niskavuoren nuori emäntä, Niskavuoren naiset, Niskavuoren Heta. Loistavia näytelmiä vahvoista naisista heikkojen miesten rinnalla. 

Loviisa (Sanna Kemppainen), Juhani (Seppo Merviä) ja Malviina (Aija Pahkala)

Kyseessä tosiaan oli klassikkonäytelmä, ja eniten pelkäsin, että sitä olisi modernisoitu jotenkin. Rakastan näitä vanhoja ja vahvoja näytelmiä, joissa pääosassa ovat hahmot ja tarina. Ja on kyllä uskomatonta, miten 1880-luvulle sijoitettu näytelmä tuntuu edelleen hyvin ajankohtaiselta. Tähän yksi tuttuni sanoikin, että Suomi 100 vuotta, tällaisia me suomalaiset olemme.

Iiris Rannion ohjaus oli onneksi kunnianosoitus oikealle teatterille! Rakastin sitä, kuinka näytelmässä käytettiin "neljättä seinää". Tuntuu, että lähes jokaisessa näytelmässä nykyään yritetään saada kontakti yleisöön, jolloin illuusio ns. hajoaa. Nyt sitä ei tapahtunut, vaan katsojat saivat katsoa näytelmää  tapahtumien ulkopuolelta. Ihanaa! 

Kuva: Aki loponen Kuvassa: Antti (Samuli Punkka), Kustaava (Stella Laine) ja Heta (Helka Periaho)

Ehkä pientä modernisointia oli havaittavissa lavasteissa, mutta lavasteetkin toimivat mielestäni hyvin. Metsä oli synkkä ja pimeä, ja sinne kaikki Niskavuoret murheen hetkellä voivat kadota. Onneksi routa aina ajaa porsaan kotiin.

Jos jollekin näytelmän juoni on kuitenkin tuntematon, niin avaan sitä hieman. Niskavuoren nuori emäntä kertoo siitä, kuinka ystävällinen, sopuisa ja ahkera miniä Loviisa naidaan taloon, mutta hän saa myöhemmin tietää, että hänen miehellään Juhanilla on suhde meijerskaan, Malviinaan, ja heillä on lapsikin yhdessä. Loviisa ei tätä hyväksy, vaan lähettää Malviinan pois ikiajoiksi. Juhanilla tuntuu omasta mielestään olevan oikeus jalkavaimoon, jota niin kovin rakastaa. Näytelmässä nähdäänkin Loviisan kasvu sopuisasta miniästä vahvaksi talon emännäksi. Loviisan kohtalo on elää rakkaudettomassa avioliitossa, joka satuttaa Loviisaa (ketäpä ei satuttaisi), mutta jonka aikoo hyväksyä.

Loviisan roolin näytelmässä tulkitsee Sanna Kemppainen, ja hyvin tulkitseekin! Näytelmässä näkee ja kokee Loviisan rakkauden, sen kuinka kaikki murenee, ja kuinka hän sisältään etsii sen voiman, jolla alkaa elää omaa elämäänsä. Hän päättää hoitaa sekä talon että lapset. Hän ottaa paikkansa Niskavuoren emäntänä. Loviisan tuska ja epätoivo on käsinkosketeltava. 

Juhani (Seppo Merviä) ja Loviisa (Sanna Kemppainen) Kuva: Aki Loponen

Seppo Merviän Juhanille piti välillä oikein pyörittää päätä! Se, miten Juhani puhui omalle vaimolleen tunteistaan toista naista kohtaan, oli pöyristyttävää! Jotenkin kuitenkin tuli mieleeni myös nykyaika, kun sitä oikein toitotetaan, kuinka minulla on oikeus minun tunteisiini. Ja sen turvin saa toisia muka kohdella miten haluaa.. Hienotunteisuudesta ei ollut tietoakaan. Kyllä mies (ja liha) on sitten heikko! 

Kaikki näyttelijät hoitivat oman roolinsa erittäin mallikkaasti. Yhdeksi suosikikseni Loviisan roolin rinnalle nousi ehdottomasti Helka Periahon Heta Niskavuori. Hänen tiukka ja paikoitellen humoristinenkin roolinsa osui ja upposi minuun. Muiden suhtautuminen, varsinkin Kustaavan (Stella Laine) heitot Hetalle, toivat monesti hymyn huulille. 

Hauskaa oli nähdä taas tuttujakin lavalla. Melkein tuli kaipuu itsellenikin hypätä mukaan näytelmään! Hienoa työtä kaikilta, terveisiä vaan Samuli Punkalle, Marja-Liisa Ketolalle, Tarja Kuorttiselle, Susanna Kaupille ja Jussi Jonssonille! Olitte uskottavia ja taitavia!

Koko näyttelijäpoppoo, Kuva: Aki Loponen

Vaikka kyseessä oli puhdas puhenäytelmä, oli tähän silti lisätty vähän musiikkia, Eero Rannion sävellyksiä, ja ne sopivat mielestäni näytelmään paremmin kuin hyvin. Musiikki oli toteutettu lähinnä kitaralla soitettuna. Näyttelijät myös lauloivat, ja hyvin lauloivatkin, ihan jokainen. Musiikki tuki näytelmää ja loi tunnelmaa. Muun muassa vanhan emännän kuolemasta tuli mielestäni vielä koskettavampi juuri musiikin ansiosta. Musikaaleista poiketen, tässä ei vaan yht´äkkiä puhjeta laulamaan, vaan musiikki ja laulut ovat nimenomaan tunnelmanluojia ja tukevat kohtausta. Tykkäsin paljon.

Jos jollekin on vielä jäänyt epäselväksi, mitä minä pidin esityksestä, niin kerrataan se vielä tiiviisti tähän loppuun. Se oli Teatteria isolla T:llä! Pidin todella paljon, nautin, nauroin ja liikutuin. Se on hyvän teatterin tarkoituskin. Kun saat katsomossa käytyä tunteiden kirjon läpi yhden näytelmän aikana, voi sanoa, että näytelmä on onnistunut. Kelloakaan en katsonut kertaakaan koko näytelmän aikana, ja se kertoo siitä, että näytelmä todella piti otteessaan. Katsomossa oli myös muutamia tuttujani, ja heiltä kysyin myös tietenkin, pitivätkö näytelmästä, niin jokaisen vastaus oli kyllä. Jos olet siis miettinyt ja pähkäillyt, pitäisikö tämä näytelmä mennä katsomaan, niin omasta puolestani sanon, että ehdottomasti pitäisi. Tästä pääsette suoraan Lappeenrannan kaupunginteatterin nettisivuille, josta pääsette katsomaan itsellenne sopivan esityspäivän, sekä ostamaan lipun.

Kiitos vielä kerran koko Niskavuoren työryhmälle, olitte todella hyviä! Oli ilo viettää lauantai-iltapäivä teidän kanssanne. Menkää muutkin nauttimaan Niskavuoren menosta ja meiningistä, uskon vakaasti, että viihdytte tekin!

Sanna Kemppaista pääsin kiittämään esityksen jälkeen.

Love life

Kiti