Wanhat - ei paniikkia

Sillä Vanhojentansseihin on ainoastaan yhdeksän yötä jäljellä, haluan jakaa muutamat ajatukseni kyseisestä päivästä. Muistan miten jo ala-asteen lopussa silmät innosta kiiluen kuunteli tarinaa päivän ajan prinsessoja leikkivistä tytöistä ja miten yläasteella aina helmikuun aikoihin haaveili itse kokevansa joskus wanhat. Minun, kuten varmaan monen muunkin tänä vuonna tanssivan, on niin vaikea uskoa, että olen jo niin vanha, että odotettu päivä koittaa jo ensi viikolla.

1) Tiedän, että päivästä ei kuitenkaan tule odottaa liikoja. Oon valmistautunut hauskaan ja jännityksen täyteiseen iltapäivään, jossa rennoin mielin saa nauttia parrasvaloissa olemisesta ja siitä hengestä joka pulppuaa, kun urheilutalon halli on täynnä hetkestä nauttivia lukiolaisia.

2) En ole vieläkään päättänyt kuinka laitan hiukseni päivää varten. Luulen, että annan kampaajalleni vapaat kädet luoda sellaista minkä hän uskoisi minulle sopivan.

3) Minulla on turhamainen olo, sillä käyn laitatuttamassa ripsienpidennykset päivää ennen wanhoja. Oon perustellut sitä sillä, että kyllä kerran elämässä tulee kokeilla jotain uutta ja vaikka ripseni tippuisivat yksitellen maahan viikon jälkeen laitosta, niin ainahan ne kasvavat takaisin (kuten hiukset!).

Tiiän jo, etten varmana saa unta 13. päivä. :-D Mutta hurjinta kaikessa on se, miten äkkiä se tuleekaan sitten olemaan ohitse. En halua herätä wanhojen jälkeisenä päivänä ja ajatella että oho, sehän menikin jo. Sinä aamuna tosin myös herää yhtä hienoa kokemusta rikkaampana. Jännäääää