Aikapaniikki

Ajatuksen juoksu hiipuu ja sen raja on liian häilyväinen kaikkien realististen ajatusten lomassa joita pääni on täynnä. Myllyää, myllyää, onneksi ymmärrän aina vain itseäni paremmin ja paremmin. Kaiken hämmennyksen keskeltä voi löytää pieniä sinisiä, punaisia johtolankoja joiden avulla onnistun itse kurkistamaan siihen persoonaan jollaiseksi olen muuttumassa.

Jokainen päivä lipuu hiljalleen ohitse. Eilen tein mukamas terveellisiä suklaakeksejä ja ylihuomenna istunkin jo junassa nojaten ystävieni jalkoihin. Viime viikolla juoksin tukka putkella kaupasta toiseen ja viikonloppuna löhöilin karvaisen vilttini alla juoden aamukahvia - koko päivän. Kukaan ei varmaan halua kuulla tätä, mutta ennen kuin huomaammekaan niin juhlimme jo seuraavaa uutta vuotta. Ei, en ole pessimistinen, sitä olen hyvin hyvin harvoin. Haluan vain välttyä pettymykseltä siitä, että tajuan ajan oikeasti tikittävän hurjaa vauhtia eteenpäin. Nyt, koitan vain parhaani mukaan tarttua
hetkeen.