Viikonpäiviä

Viikko pulkassa, aika taas kääntää toiveikas katse kohti tulevia päiviä. Itseäni huvittaa, miten en taaskaan pitänyt yhtään lupausta menneen viikon aikana. Oon niin taitava tsemppaamaan itteni uskomaan siihen, että pystyn ja osaan. Oon siinä niin hyvä, etten osaa olla parempi oikeasti toteuttamaan niitä haaveita ja hiljaisia lupauksia. Mutta, jos sitä nyt tällä viikolla. Oikeasti. Voisin taas pitkästä aikaa sanoa, että olen saavuttanut jotain, mistä tulee hyvä mieli.

Mitä hyvää tää viikko sisälsi, niin sain asua viikon yksinään isovanhempien asunnossa. Haluaisin niin kovasti jo muuttaa omilleni. Mutta toisaalta, onhan perheen luona asuminen jotenkin, turvatumpaa. Koko ajan on joku, jonka kanssa puhua tai jonka käytökselle nauraa. Yksin asuessa hiljaisuudesta tulee ahkera vierailija.