Älä huoli, katso huomisen saapuvan

Valon hellät säteet syleilivät kuusikon latvustoa ja katselit maalle surun värjäämin silmin. Mielessäsi taistelivat ajatukset, nuo yöunissa piileskelevät möröt ja pimeät haamut runkopatjasänkysi alla. Katselit auringonvaloa kuin ainoaa toivoa huomisesta ja annoit kätesi pudota rennosti taskuistasi. Kehosi viesti kiinnostuksesta ja palavasta halusta kavuta portista sisälle, mutta vastustelit selvästi vaistoasi. Siellä olisit kohdannut eilispäivän myrskypilven uudelleen, ja sitähän sinä et olisi halunnut. Ristin mielikuvallisesti sormeni ja toivoin sinun pääsevän oikean ratkaisun jäljille. Vilkaisit suuntaani tummin silmin ja siirsit katseen asfaltin kautta takaisin maalle. Minua suretti - kaikkien näiden päiväsaikaisten tähdenlentojen keskellä olit sinä ja joukko muita, jotka vain odottivat jotakin tärkeää eiliseltä, josta ei kuitenkaan kuuluisi pihaustakaan pidempään aikaan.