Jätetty

Jokainen nainen tietää sen tunteen, kun kainaloon täytyy napata unelmien miehen sijaan paketti pehmeitä nenäliinoja ja hiilaripitoista pastamättöä tai purnukka kermajäätelöä. Olet ollut herkkä, uskovainen ja rakentanut pilvilinnoja itsellesi ikään kuin muuriksi kivenkovaa todellisuutta vastaan. Kun saapuu hetki, jolloin linnan muureihin kajotaan ja todellisuus avaa suunsa, putoat linnan korkeimmasta tornista vauhdilla. Sanat iskeytyvät tajuntaasi kuin kova maa selkäytimeesi. Mitä tehdä kun ymmärrät olleesi typerä, maailmanmenon epäreiluutta uhmaava hurjapää, joka ei halua ajatella elämäänsä ilman sitä mikä sille antoi joskus lämmön tunnetta? Pahinta on se, kun tilanteissa ei tapahdu mitään väärää; ei laittomuuksia tai tarkoituksellista satuttamista. Tilanteet vain etenevät itsestään ja aina kun vähiten odottaa ne siirtyvät seuraavalle tasolle. Mutta mistä johtuu, että elämässä kaiken tulee olla aina jollain tasolla pakostikin jossakin vaiheessa epävarmaa? Epävarmuus on yksi naisen mieltä kuluttavimmista asioista, eikä asiaa auta se, että kaiken mahdollisen - niin elämän, tulevaisuuden, omien haaveiden kuin ihmissuhteiden - eteneminen on usein vaakalaudalla. Monestikin vielä samanaikaisesti.