Tietämättömyys on autuutta

Mistä tietää että jokin asia on lopullisesti ohi? Kuka siitä päättää, mistä sen tuntee? Ajatukset tapahtumien lopullisuudesta ovat piinaavia, sillä niihin ei voi saada keneltäkään kunnollista vastausta. Todetkaa, että asiat tapahtuvat siten kuin niitä edeltävät tapahtumat määrittävät. Mutta mikä ohjaa niitä edeltäviä tapahtumia - kohtalo, sattuma vai oma tahto?
        En pidä siitä, kuinka ehdottomia ihmiset osaavat joskus olla. Oma ajattelutapani on tosin myös usein suhteellisen ehdotonta ja siitä haluaisinkin eroon. Ehkä tietämättömyys onkin kaiken punainen lanka. Sen ympärille on helppo takertua, sillä kenenkään ei tarvitse ottaa vastuuta itselleen.
        Tietämättömyydessä on autuutta. Itselle sattuvat tapahtumat ovat ilmassa leijuvien odotusten, ja niiden toteuttamisen tai toteuttamatta jättämisen varassa. Olo on sitä kevyempi, mitä vähemmän painetta joudut sietämään ja mitä vähemmän elät tulevaisuudessa joko peläten tai pilvilinnoissa liidellen. Kuka haluaisi elää hetkessä kahden ihmisen voimin? Yhdenkin hengen mieli on raskas kantaa.
         Kenties tulevaisuuden arvaamattomuus on juuri sitä mitä se on vain siksi, että voimme luoda huokauksia ajatellen, ettei kaikki ole päätettävissä tai tehtävissä juuri nyt. Tulevaisuuden arvaamattomuus antaa meille aikaa. Ja vaikka mielen tekisi puuttua siihen aina välillä arvaillen, epäillen, peläten ja haaveksien, niin parasta olisi välttää tulevaisuudessa eläminen ymmärtämällä, että asiat jotka tulevat tapahtumaan, tulevat taphtumaan.