Aika hengittää

Heiluttelen varpaita ja sukkani rullaantuvat itsestään nilkkoihin. Toit meille pikakahvia, joka ainoastaan muistuttaa minua niistä kaikista tapaamisista ystävien kanssa, joita en ole ottanut hoitaakseni. Juon lämpimätkin juomat kylminä, ja kiire loistaa myös kaksipyöräisestäni. Sen satula on halkeamilla ja ohjaustako vähän liikaa vasemmalla. Olen oppinut kevään aikana antamaan itsestäni kaikkeni, tiedän mihin pystyn ja tiedän mihin en suostu. Huomasin, että rakkaus tuo voimaa ja pelko lisää heikkoutta sekä voitontahtoa. Sohvallani olevat tyynyt myllääntyvät korkeaksi vuoreksi, kun hautaudun niihin piiloutuakseni pimeiltä öiltä. Kamomillateen sijasta olen alkanut juomaan teeni vihreänä, sillä se muistutta minua kesästä. Lämpimänkin juoman juon tosin kylmänä, sillä palaan aamuteen ääreen vasta iltaisella kun löydän ajan hengittää. Salitreenit maistuu, samoin ruoka ja elämä hymyilee, tosin siitä voin kiittää ympäriltäni löytyvää verkostoa. Ilman niitä ihmisiä, joita näen korkeintaan viikonloppuisin baarissa, jokapäiväinen elämäni tuntuisi kovin harmahtavalta.