Älynväläys puntteja nostellessa

Tee sitä, mikä tuntuu hyvältä. Vain ja ainoastaan sitä.

Mikä oivallus tuo olikaan.

Kuinka monta vuotta olenkin tuskaillut niiden muutamien liikkeiden kanssa, jotka eivät vain tunnu hyviltä. "Mutta kun kaikki muutkin", "tämä on kuulemma niin tehokas", "tämähän on se liike, jolla ne olkapäät saa tanakoiksi..." Ehkä, ehkä. Mutta mieleeni ei silloin tullut, että entä jos ne ikävimmän ja takkuavimman tuntuiset liikkeet eivät vain yksinkertaisesti ole juuri minua varten? Sama pätee myös lajivalinnoissa - kaikki lajit eivät sovi jokaiselle.

Valtavirrassa liikuntatottumuksien viidakossa

Tänä päivänä ihminen seuraa herkästi valtavirtaa liikuntatottumuksienkin kohdalla. Helpoiten pääsee, kun aloittaa lenkkeilyn tai kuntosaliharjoittelun, sillä kynnys on niissä matala. Hyviä liikuntamuotoja ne ovatkin. Jos motivaation kanssa tulee kuitenkin ongelmia, on hyvä epäillä lajin sopivuutta itselleen ja muokata olosuhteita niin, että liikunta ja tyytyväinen mieli ovat lähes automaattisesti yhteen liittyviä ominaisuuksia.

Miksi syövyttää liikuntamotivaatiota sellaisilla harjoituksilla, jotka stressaavat tai tuntuvat epämukavilta? Eikös kaiken urheilun kuuluisi syvimmiltään pohjautua nautintoon ja hauskanpitoon? Ainakin tavallisen arkiliikkujan urheilujen tulisi, atleetit ovat sitten asia erikseen.

Urheilijan nautinto vahvasta lajiosaamisesta

Kilpaurheilijat tekevät työkseen sitä, mitä moni pitäisi kiduttavana treenirääkkinä. Kovemmat harjoitukset eivät syö innostusta niin pahasti, koska kroppa on tottunut kovaan höykytykseen. 

Urheilun nautinto tulee vahvasta lajiosaamisesta, tuhansien tuntien harjoittelusta, sekä selvästä asetetusta tavoitteesta, ja sen myötä kannustavista onnistumisen kokemuksista. Tässä kaikessa tärkeää on myös motivaatio. Halu pyrkiä pitkälle, kohti tavoitteita ja niiden yli.

Uskon, etteivät nämä ominaisuudet tai liikkumiseen sekä hyvään oloon liittyvät tekijät koske ainoastaan kilpaurheilijoita, vaan pätevät myös arjen tasolla itseään kehittäviin oman elämän sankareihin. Nautinto onnistumisista, kehityksen seuraamisesta ja halu päästä eteen päin ajavat myös kuntoliikkujaa pidemmälle.

Oma oivallukseni - hyvinvointiin väkipakolla ilman pakkoa

Liikunnasta saatavaa hyvää oloa täytyy korostaa niin suorituksen jälkeisenä, kuin sen aikaisenakin asiana. Kuten henkisessä, niin myös fyysisessä hyvinvoinnissa hyvä olo on kokonaisuus, sekä laaja-alaisesti ja tasapainoisesti työstettävä ominaisuus.

Joskus olen ottanut paineita siitä, etten esimerkiksi kykene suorittamaan samoja liikkeitä, mitä joku toinen onnistuu tekemään videolla tai muissa ohjeistuksissa. Kaverinkaan salivinkit eivät aina nappaa, eikä syynä välttämättä ole aina oma huono kunto, vaan myös liikkeen vaatimien pohjataitojen puute tai sen sopimattomuus omalle rumiinrakenteelle.

Tämän kaiken ymmärtäminen on tehnyt minusta vähän armeliaamman treenaajan. Tykkään urheilla täysillä ja vetää treenit niin, että tuntuu. Mutta en aina. Aina ei jaksa, ja levätäkin täytyy. Mikä tärkeintä, on tärkeää kuunnella kehoaan, eikä pakottaa sitä mihinkään, mitä ei halua tehdä.

Loppujen lopuksi me kaikki etsimme vain hyvää oloa, ja siihen oikotienä toimii ainoastaan tietoisuus omista sisäisistä tarpeista. Etsi ne minulle sitten, niinkö? Olisikin niin helppoa.

Mitä tehdä kun oma motivaatio hukkuu?

Suhteellisen useasti kuulee sitä, kuinka ei ole motivaatiota urheilla. Uskon siihen, ettei intoa pidäkään aina löytyä. Se kertoo ehkä osittain siitä, että kehon kuluttaminen on ollut rankkaa ja lepo on kaivattua. Elimistö ja aivot heittäytyvät laiskotteluasetukselle. Antaa niiden levätä hetki rauhassa. Levon jälkeen olisi kuitenkin palattava takaisin radalle.

Jos motivaatiomissiosta tulee arkipäivät valtaavaa ajatushirviö, eikä päässä pyöri muuta kuin haluttomuus liikuntaa kohtaan, niin silloin ongelmana saattaa olla jokin muu, kuin kehon sanoma levätä. Omaa lajia on ihan hyvä kyseenalaistaa, uuteen saa vaihtaa, ja monia harrasteita on muutenkin hienoa kokeilla.

Joskus nimittäin voi käydä niin, että ihminen kasvaa ulos esimerkiksi kuntosaliharrastuksestaan. Siinä vaiheessa voi huomata, ettei salille lähtö innosta, eikä siellä oleminen tuota enää yhtä hyvää tunnetta kuin aiemmin. Vinkkini on, että pyöritä pakkaa. Vähennä tottumuksiasi ja ota tilalle uusia tuulia. Voi olla, että kehosi kaipaa nyt jotakin muuta kuin vanhaa tuttua.

Mikään päätös ei ole lopullista

Sinun ei tarvitse kuitenkaan luopua mistään, suosittelen esimerkiksi lisäämään uusia harjoituksia tai vaihtamaan osia nykyisistä liikuntatavoistasi. Samalla voit kokeilla syntyykö vaihtelusta uutta innostusta ja iloisia yllätyksiä liikkumista kohtaan. Sen myötä vanhat tottumuksetkin saattavat vaihtua pysyvästi uusiin. Vaihtelurikas elämä pitää mielenkiinnon yllä suhteessa kaikkeen.

Hyväksi todetut tavat ja liikuntamuodot ovat kuitenkin kultaa. Jos voit hyvin sen parissa mitä nyt teet, saat olla tyytyväinen! Keep on going. Itse olen innostunut puntilla kävijä, mutta huomaan myös kaipaavani arkeeni joogaa, uintia ja kävelylenkkejä. Jos haluan kuunnella kehoani, yritän sisällyttää noita harrasteita treenipäiviini niin hyvin kuin pystyn.

Älä tukahduta iloasi

Toivottavasti onnistuin tuomaan ilmi aivoitukseni liittyen yhteen suurista syistä treenin mahdolliseen takkuisuuteen tai treeni-innottomuuteen. Mielestäni ihmisen tuskaillessa motivaatio-ongelmien kanssa ainoana helposti toteutettavana lääkkeenä toimii vaihtelu ja variaatio. Jos sinua kyllästyttää tai ärsyttää, voit astua rohkeasti mukavuusalueesi ulkopuolelle. Voit poistaa ne typerimmät liikkeet tai jumppatunnit liikuntasuunnitelmistasi, ja vaihtaa ne johonkin omanlaisempaan ja kivempaan, juuri vaihtelun vuoksi.

Kyllästyminen, ja pahimmassa tapauksessa kropalle aiheutettu kipu itselle sopimattomilla harjoituksilla on asia, joka tukahduttaa liikkumisen ilon helpoiten. Pidä siis kiinni omista tuntemuksistasi, haluistasi ja vaihteluun liittyvistä ideoistasi! Ruoka on parempaa tuoreena, miksei liikuntatottumuksetkin.

Herättävätkö tällaiset ajatukset mitään mielipiteitä?