Annammeko liian vähän

Äitienpäivä tuli ja meni, mutta ajatus luovan tekemisen ja antamisen yhteydestä säilyi. Maalasin äideille kortit ja sain hyvän mielen kolmelle ihmiselle. Siinä tilanteessa tiivistyi moni niin hyvä asia - tekemisen ja antamisen ilo. Molemmat niin kovin tärkeitä ja toisinaan hyvin unohdettuja ja aliarvostettujakin asioita.

Arkemme rikkoo juhlapäivät, jolloin saamme antaa ja saada luvan kanssa. Miksi tuo antamisesta ja saamisesta tuleva erikoisen suuri ilo tulisi pitää vain harvojen ja valittujen päivien kunniana? Olisiko elämässä enemmän hymyjä ja innostuksen hetkiä, jos antamisen ja yllättämisen tai saamisen ja kiitollisuuden tapa olisi vakiintuneempi? Vai piileekö siitä pulppuava onni juuri siinä, että kyseinen tilanne on nimen omaan erityinen ja harvinaisempi?

Itsestäni voisin saada enemmänkin irti, ottaa mallia oppineemmilta. Ihan vain sen hyvän tunteen takia, jonka saan nähdessäni itselle mukavan asian ilahduttavan myös toista. Ja ei ole vain stereotypista vitsiä ne mummut jotka antavat leipomuksiaan lapsenlapsiensa mukaan, tai ne pikkusisarukset, jotka kiikuttavat vanhemmalleen kauniin kukan takapihan pensaasta. Juuri sellaisissa hetkissä piilee antamisen ja saamisen parhaus.