Damin sydän

Ihmisiä vaihtuvissa valoissa, kengänkorkoja katukivetyksen koloissa. Hälinän ympäröimänä jää miettimään, milloin ampiaiskungitar astuukaan kuvioihin. Suuri kapeiden talojen sokkelo, veden varjelema kaupunki, jossa kehuttu pyörä ei olekaan niin kätevä kulkupeli, ainakaan jos pahaa-aavistamattomilta turisteilta kysytään. Tuossa kaupungissa saat säväyttää tai kulkea muiden päiden vellovassa aallokossa - saat olla mitä vain. Yksinäinenkin tulet olemaan, jos sille päälle satut. Kaupungissa, jossa ei muuta olekaan kuin mahdoton määrä populaa sekä pitkiä takkeja, mukavia kaulahuiveja, bisnesmiehiä, ruokapaikkoja ja polkupyöriä sekä kadunkulmia, olet muille aina vain ohikulkija. Kuten he myös sinulle. Vapauttavaa, vai. Jos asettuu hetkeksi aloilleen, voi ympärillä pauhaavan liikennemelun takaa kuulla kaupungin sykkeen, joka lupaa toinen toistaan salaisempia juonenkäänteitä. Jos Asterdamille antautuisi, voisi tuloksena olla jotakin hyvin suloista. Vielä joskus haluan tuntea tuon kaupungin omakseni, mutta ihan vielä en olisi valmis sykkimään sen suuren sydämen kanssa samaa tahtia. En vielä.