Epäsuomalaisuuteni - milloin sinä viimeksi tervehdit vierasta?

Tiedätkö sen tunteen, kun mietit miksi juuri teit jotakin silmään pistävää tai sanoit jotain hassua, jota ei olisi ehkä tarvinnut sanoa?

Itse olen varsinainen möläyttelijä ja pää kolmentena jalkana kulkeva persoona, enkä aina mieti tekojani ennen niiden toteuttamista.

Eräs kaunis päivä tervehdittyäni tuntematonta iloisesti ja hymyiltyäni toiselle vieraalle salillakävijälle, aloin miettiä, miksi olen tällainen. Käyttäytymiseni on varsinaisen epäsuomalaista!

Miten muuten tällainen hersyvä ja vähän varomaton käyttäytyminen voi miussa näkyä?

No, joskus tervehdin toista lenkkeilijää kadulla. Usein kaupan kassalla on pakko vaihtaa enemmänkin sanoja kuin pelkät "hei" ja "kiitos". Ostoksilla saatan päivitellä jotain tuotetta joko myyjille tai toiselle asiakkaalle, jos tilanteesta sellainen tulee. Juttelen naapureiden kanssa jos mieleeni tulee jotain sopivaa (mutta en kuitenkaan mene valittamaan melusta, vaikka haluaisin).

En kuitenkaan aina jaksa jutella vieraille ihmisille. Kerran hississä ihminen alkoi vaahdota saamastaan paketista ja olin niin väsynyt, etten olisi jaksanut kuunnella. Esitin kohteliasta ja toivoin pääseväni pian takaisin autolleni. Vastaavanlainen jutteluhaluttomuus tulee myös, jos minulla on jostain syystä huono olo itsestäni. Jos en tunne olevani 100 % itseni, niin minun on vaikea heittäytyä luonnollisesti uusiin tilanteisiin.

Perusolettamuksena erotun kuitenkin varmaan monesta oman ikäisestäni. Joskus miusta tuntuukin kuin olisin vähän vanhempi ja estottomampi rouva, joka haluaa jakaa ystävällisyyttään ympäri maan. 

Miten vain, ei tämä ainakaan suurta harmia kenellekään aiheuta. Itseni se on kuitenkin saanut miettimään syitä tällaiselle satunnaisesti iskevälle ekstroverttiydelle.

Yksi vaihtoehto on vanhempieni puolelta tuleva rohkea lähestymistapa sosiaalisiin tilanteisiin. Oon aika pienestä asti joutunut tilanteisiin, joissa on pakko selvitä kunniallisesti. Puolet suvusta asuu muualla ja puhuu eri kieltä kuin minä. Silloin pienenä ja tietyllä tapaa jopa puhekyvyttömänä serkkujen kanssa kommunikoidessa vaati suhteellisen paljon älyä ja rohkeutta, ettei hommat menneet ihan pipariksi. Hyvin niistäkin selvittiin.

Uusia tilanteita kohti on menty mukavuusalueiden sisällä, mutta joskus sen ulkopuolelle on ajauduttu tekemisen puitteissa vahingossa. Siinä kenties selitystä sille, miksi laitan itseni tilanteisiin, joissa jotkut saattaisivat tuntea olonsa haavoittuvaiseksi. Olen käytännön kautta todennut, ettei niistä tilanteista yleensä mitään menetä, päin vastoin! 

Käyttäytymiseeni vaikuttaa varmasti myös miun luonne. En pelkää liikaa itseni nolaamista. Elämä on vähän hauskempaa kun sattuu kommelluksia, joille saa hihittää itsekseen nurkan takana.

Tälle rennolle asenteelle tuntemattomien tervehtimisessä ja small talkin harrastamisessa voi löytyä myös selitys omista kokemuksistani. Empatian, omien toiveiden ja karman lain tajuamisen myötä olen alkanut elää elämää siten kuin haluan.

Kaikkein vahvimpana tällainen tee muille niin kuin haluaisit itsellesi tehtävän -asenne näkyykin ehkä juuri näissä juttuhetkissä tuntemattomien kanssa. Minäkin haluan, että minut huomioidaan kun olen poistunut kotoa. Haluan tuntea oloni eläväksi, arvokkaaksi ja helposti lähestyttäväksi ihmiseksi. Ehkä juuri siksi lähestyn itsekin helpommin mukavalta vaikuttavia ihmisiä, koska tiedän, miten tärkeältä "läsnä" oleminen ja huomion saaminen tuntuu.

Rohkaisisin kaikkia astumaan aina silloin tällöin oman mukavuusalueensa ulkopuolelle. Tuntemattomalle juttelu voi olla hyvinkin antoisaa. Ei tarvitse sitoutua mihinkään ja pieni small talk voi piristää molempien päivää.

Mukavaa viikonloppua tyypit!