Onko feikki uusi luonnollinen?

Volyymiripsiä, irtoripsiä, hiuslisäkkeitä, kestopigmentointeja, solkkurusketuksia, rakennekynsiä ja kaikkea muuta ihanaa contourkiteistä ylirajauksiin. Nämä kaikki ihan vain siksi, että aamulla säästyy aikaa laittautumisessa, eikä mahdollisesti vierestä heräävä saa shokkikohtausta toisen luontaisesta heränneentokkuraisesta kauneudesta. Mikä meidät ajaa epäaitouksien ansoihin, ja miksi meille ei riitä vain se, mitä ihan pohjimmiltaan ja raaimmiltaan olemme?

Ajatus kauneudesta taiteena

Kauneus. Se on ollut aina ihailun kohteena, ihan varmasti. Kai kauneus on kertonut siitä, että ihminen on hyvinvoiva, jos kerran näyttää sellaiselta. Hyvinvointihan on yleisesti kaunista ja siten myös kauneus on monesti hyvinvointia. Kauneus on voinut olla merkki ihmisen sisäisestä tasapainosta ja ennen kaikkea hyvistä, ihailtavista lähtökohdista elämässä. Nämä piirteet luo havaitsijan mieleen silminnähtävän rauhoittavaa tyytyväisyyttä. Tässä kohtaa on kuitenkin oleellista todeta, että ihminen kokee kauneuden hyvinkin henkilökohtaisesti.

Taide. Se on luonut ihmisille rauhaa ja turvaa erilaisina aikoina. Taide on suurempi tai pienempi väylä paeta reaalimaailman suoraviivaisuutta aina silloin tällöin. Se muistuttaa meitä elämämme hyvistä asioista. Siitä, kuinka olemme arvokkaita ja kykeneväisiä luomaan uutta, sekä siitä, että elämän ei tarvitse olla joka päivä samanlaista. Taide antaa luvan irroittautua ja aistia elämää sen todellisessa merkityksestä. Taiteella, kuin myös kauneudella, on taito tuoda ihmismieleen tyytyväisyyttä sekä rauhaa. Näin ne kulkevat käsikädessä. Tarkastellessa kauneutta taiteena tai ilmaisumuotoa, voi ymmärtää ihmisen halua muokata ulkonäköään.

Kateelliset jauhaa

Eihän kauneuden korostamisen määrästä valita kuin kateelliset. Vai? On varmasti totta, että kauniita ihmisiä kadehtivat henkilöt supattelevat eteenpäin enemmän pahuuksia ja ilkeitä ajatuksia. Itse kuulun siihen kastiin, joka vain ihmettelee, pohtii ja punnitsee. Mielestäni aihe on yksinkertaisesti mielenkiintoinen. On mielenkiintoista, että ihminen haluaa meikata itsensä töihin tai kouluun joka aamu, vaikka hänen kasvonsa olisivat ihan riittävät itsessänkin, ilman siveltimenvetoja ja huiskutuksia. Tieteellisesti todistettu fakta siitä, että itsensä ehostaminen on sekä yhteiskunnallisesti, että sosiaalisesti hyväksyttävää ja erityisesti kannattavaa, on myös mielenkiintoinen. Olemmeko ajaneet itsemme pisteeseen, jossa epäaidot asiat edustavat uutta luonnollista?

Raha pyörii kauneusbisneksessä

Ihmisillä, joilla ei ole ylimääräistä, tai säästökohteiden myötä resurssit ovat erilaiset kauneutensa hoitamiseen kuin ripsilisäkkeitä ja rusketusvoiteita suosivilla, ei välttämättä ole minkäänlaisia mielipiteitä niitä kohtaan, jotka toimivat kehonsa kanssa eritavalla. Monet eivät myös ole alkujaankaan kiinnostuneita trendeistä tai ulkonäkönsä muokkaamisesta avustavin välinein. Se on ihan hyvä. Vaikka ei ole mitään huonoa niissäkään, jotka näkevät vaivaa ulkonäkönsä ylläpitämiseen. Koska itse koen, että kauniita asioita on tärkeä arvostaa, sillä ne voivat tuoda suorta tyydytystä ristiriitaiseen ihmismieleen, arvostan myös niitä, jotka tuovat oman panoksensa kauneuteen itsensä kautta. Se on taas eri asia, koenko itse tarvetta monien erilaisten kauneuspalveluiden käyttöön. On myös tosiasia, että jos minulla olisi paljon ylimääräistä käytettävissäni, niin olisin myös mitä todennäköisemmin varaamassa aikoja ripstupsujen korjailuun ja solariumlaitteisiin.

Vilpitön kauneus ja katsojan silmät

Toisaalta jossain vaiheessa jokaisen on hyvä pysähtyä, ja kyseenalaistaa tekemisensä. Ei välttämättä muiden takia. On tärkeää kysyä itseltään onko tyytyväinen omaan elämäänsä. Miksi käyttää niitä kauneuspalveluja mitä käyttää? Onko syynä vilpitön tarve tuntea itsensä parhaaksi versioksi itsestään itseä varten, vai pahemmassa tapauksessa tarve tuntea itsensä parhaaksi versioksi itsestään muita varten. Jos asiat ja valinnat joita elämässään tekee on tehty toisten ihmisten hyväksyntää ja mielipiteitä miettien, kuuntelematta oman itsensä tärkeintä, sisältä tulevaa ääntä, niin silloin mennään metsään. Kaikki kaunis tulee siitä, että on sujut. Kaunis tulee siitä, että on avoin ja reilu kaikkia kohtaan. Kaunis tulee siitä, kun kuuntelee itseä ja tekee valinnat, jotka heijastavat omaa sisintä. Minua koskettaa luonnollisuus ja se on tapa jolla katson maailmaa, tapa jolla kunnioitan kauneutta. Kaipaisin tähän maailmaan vähän enemmän maanläheisyyttä. Jollakin toisella silmää vain miellyttää enemmän pieni revittely, eikä siinäkään ole mitään vikaa.  En kuitenkaan haluaisi korostaa liikaa eettisten valintojen tärkeyttä. Ne taitavat olla jo toinen lukunsa tässä ulkonäköön keskittyvässä maailmassa, jossa henkilökohtaiset valinnat kulkevat monen eläinoikeuden ja luonnonolotilan ylitse.

Herättääkö tällaiset ajatukset mitään mietteitä?