Ilma on vaaleaa

Suosin pehmeitä peittoja ja untuvatyynyjä, joihin vajota pidentyneiden päivien jälkeen. Mutta sitäkin enemmän suosin niitä päiviä. Aamuverhoa raottaessa sisään tulvahtaa valonsäteitä ja huonosti viileää talvituulta eristävä ikkunankarmi ei enää tunnu niin pahalta, koska kylmyyttä ajattelematta sitä ei voi edes tuntea. Ajatukset tuntuvat yhtä valoisilta kuin keväinen vaaleus vilkkaan autotien yllä, ja myttyyn rullaantuneet raitasukat saavat pysyä sellaisenaan nilkoissa. Kuten ulkoilma sanelee itse oman tiensä, minun tulee yrittää samaa tänä päivänä. Ärsyyntymättä rullasukat pääsevät likapyykkiin odottamaan vuoroaan ja näen kuinka valkoreunaiset pilvet kiitävät jo kovaa vauhtia siniharmaalla taivaalla. Vielä hetki, ja sitten tuuli saa puhaltaa kanssani yhtä aikaa.