Juhlapäivän humua

Onko parempaa kuin kunnon lauantai täynnä hyvien ystävien juhlia? Tämän viikonlopun jälkeen ei voisi ainakaan niin väittää. Pyysin valmistujaislauantain töistä vapaaksi ja sain siten pyhittää koko päivän sen sankareille. Aamu alkoi vähän hitaasti lääkärikäynnillä, jonka varasin tulehtuneen peukalonsormen takia. Siitä tilanne kuitenkin piristyi, kun suuntasin keskipäivän aikaan Siirille räpsimään hänestä ylioppilaskuvia. Punasävyinen tiiliseinä toimi aluksi ihan kivana taustana, mutta suunnattuamme Tyysterniemen salaisia lenkkipolkuja pitkin metsän ja Saimaan rajalle, saimme kuviin sitä tunnetta, jota yo-kuvat kaipaavat. Voi olla, että julkaisen täällä blogissakin muutaman onnistuneen otoksen Siiristä valkolakkeineen, saa vielä nähdä.

 Juhlia olisi minulla ollut parhaassa tapauksessa viidet. Ennätin kuitenkin neljiin sillä tuloksella, että joka paikassa vietin aikaa niin pitkään kunnes tuntui ihan hyvältä lähteä. Ei ole ikävempää kuin säntäillä paikasta toiseen, kertaakaan juhlaporukkaan juurtumatta tai kunnolla sanoja vaihtamatta niin muiden vieraiden saati itse juhlakalun kanssa. Niin arjessa kuin myös juhlassa on hyvä osata rauhoittua, etenkin jos vierailtavia paikkoja on useampi kuin yksi. Ihan kai kohteliaisuudesta ja myös oman mielenrauhan vuoksi. 

Loppuilta jatkui neljänsissä juhlissa, joista tallettui myös muutamia ihan kivoja räpsyjä. Niitäkin julkaisen tässä blogissa joku päivä. Lauantai-ilta oli pitkään valoisa, mikä oli kieltämättä mukavaa niin kuvaamisen kuin ihmistenkin kannalta. Ihan kesäpäiväksi tuota lauantaita ei kuitenkaan voi kutsua, olihan ilma alusta loppuun kovin viileää. Mutta siitä, ettei meille suotu sadetta, salamointia tai muuta myräkkää, saa olla iloinen. Monien kotien varasuunnitelmat saivat tänäkin vuonna pysyä käyttämättöminä.