Juhlat loppuu, meno jatkuu

Olin pieni tyttö, kun kuulin sukulaiseni tokaisevan, että hänen arkensa on yhtä lomaa. Sillä tämä henkilö tarkoitti, ettei työ- ja lomapäivien tarvitse erota toisistaan, ja että arjesta voi tehdä kuin juhlaa. Lausahdus liittyi keskusteluun, jossa valitettiin kyseenomaisen lomaviikon loppumista ja arjessa odottavia hermostuttavia velvollisuuksia. Sukulaiseni tokaisu osui minussa johonkin syvälle.

 

 

 

Muistan mieleeni pulpahtaneen haaveen siitä, että voisin tehdä jokaisesta päivästä niin kivaa kuin loma. Miksi vatvoa murheita, kun ympäriltä löytyy niin paljon kaikenlaista tekemistä. Kaikki lähtee ajattelutavasta. Elämän saa tuntumaan vaikka lomalta, jos niin haluaa. Joka päivästä voi tehdä kivan, ja ne asiat, jotka tuntuvat lomalla niin ihanalta, voi ihan hyvin liittää myös arkipäiviin. 

 

 

 

 

Itse esimerkiksi pidän lomissa rauhallisista aamuista, appelsiinimehusta hedelmälihalla sekä luonnonvalosta ja kahisevasivuisista kirjoista. Voin halutessani ottaa nämä päivänpiristäjät osaksi arkeani, ja rauhoittua hetkeksi elämän virratessa eteen päin.

Minkälaisia tapoja sinä siirtäisit lomarutiineista arkeesi?

 

 

 

 

Nämä höpinät linkitän ajatukseen juhlahumun päättymisestä. Vaikka juhlat loppuisivat ja juhlaväki poistuu paikalta, niin elämä voi yhä jatkua juhlana. Juhla näkyy arjessa vain eri tavalla, jokaisen omalla tavalla. Arjen saa tuntumaan juhlalta, kuten sen saa tuntumaan lomaltakin. Mielestäni ihmiselle tekee hyvää, jos rentoutuneen loma- ja juhla-asenteen voi jotenkin liittää normaaleihin arkipäiviin. Mitä itse olet mieltä? Olisiko parempi, että juhlat pidetään juhlina ja lomat lomina, vai voisiko niiden tuomisella arkeen olla rauhoittava ja seesteinen vaikutus? 

 

Rauhallista päivää. :) Itse yritän tuoda ajatukseni käytäntöön ja lukea tänään kahisevasivuista kirjaa, joka minun olisi pitänyt saada loppuun jo jonkin aikaa sitten. Wish me luck!