Kasva

 

 

283 päivää haaveilua, 51 ikävää. Purkitamme tunteita kuin isoäitimme säilövät herkkusieniä ja luomuomenasosetta. Kansi päälle, kiinni ja viileään. Pian purnukka kuitenkin nököttää pöydän kulmalla valmiina tullakseen avatuksi. Teevesi kiehahtaa joka toinen päivä, olen usein liian ajatuksissani muistaakseni valmistaa sen päivittäin. Kaikki on niin selkeällä tavalla vähän sumuista. Voisin kirjoittaa sata sivua siitä, kuinka miehet ovat ääliöitä, mutta taidan jättää sille oman hetkensä. Siitä hetkestä tulee surullisen hauskaa. Mihin kaikkeen ryhdynkään ottamatta aivoja narikasta, äly jättää kun tulee liian kova kiire. Täytyy antaa aikaa, jotta voi kasvaa.