Kesäpäivän kruunaus

Viisi pulahdusta Saimaaseen ja kymmenkertainen määrä hampaiden kalinaa sekä vähän naurua. Putosin joka kerta järveen kuin kiirehtivä norppa, kunnolla molskahtaen ja henkeä pidätellen. Vesi tuntuu hyvältä, eikä sieltä kohoavat kasvitkaan tunnu enää niin karmivilta, kun on oikeanlaisessa seurassa. Hauen hampaita kammoksun kuitenkin yhä, mutta yleensä ajatus niistä hiipiikin mieleen kun on yksin. Eikä pieni kalapelko ole aiemminkaan estänyt rauhallisia yhden hengen pulahduksia, mutta on se todettava, että toisen kanssa kaikki tuntuu astetta varmemmalta, jotenkin turvallisemmalta. Ja kyllä kunnon kesäpäivän kruunaa joko ystävien hymyt tai toisen lämpö, sitäkään en kiistä.