Harrastus on tärkeä osa identiteettiä! Entä koulutus?

Vielä vuosi sitten astelin kolmisen kertaa viikossa yhteisiin treeneihin, joissa sai pitää porukalla hauskaa samalla kun ylläpidettiin hyvää kuntoa, kehonhallintaa ja tarpeellista ja vähän tarpeetontakin liikkuvutta.

Joukkueen, kuten myös yleisesti muiden ihmisten tuki on oleellista hyville tuloksille ja motivaation säilymiselle ja kasvamiselle. Lopetin tanssillisen voimistelun vuosi sitten, vaikka suurin muutos oli tullut jo ennen sitä. Kasvoin nuoruusvuoteni niin, että minulla oli oma kaveriporukka koulussa sekä treenisalilla. Vuosien saatossa joukkueessa tapahtuneet muutokset käytännössä kuitenkin lopettivat aina ennen dynaamisen ryhmän toiminnan. Joukkueen jäsenet kasvoivat ja osa muutti opiskelujen takia muihin kaupunkeihin.

Voimistelusta hävisi se minulle koukuttavin asia, eli ihana ja kannustava treenihenki ja vähän häröt ja hupaisat läpänheitot. Tässä vaiheessa olikin jo aika siirtyä eteenpäin, vaikka päätös tuntuikin jo silloin inhottavalta. Samana vuonna olin lopettanut myös jumppakouluohjaamisen, mikä tarkoitti myös sitä, että irtautuminen joukkueesta leikkasi kaikki yhteyteni voimisteluun, lukuunottamatta sisäistä kiinnostustani lajia kohtaan.

Lopetettuani voimistelun ja koettuani muutenkin muutoksia koulun loppumisen ja ystäväpiirin konkreettisen kaventumisen jälkeen, minusta tuntui kuin olisin hävittänyt osan itsestäni. Harrastus ja joukkue oli iso osa identiteettiäni. Ne asiat, joissa tunsin olevani hyvä, eivät saaneet enää samanlaista tunnustusta kuten aiemmin voimistelutreeneissä, ja arjen muutokset itsessään pistivät pääni pyörälle.

Olin hämmentynyt ja koin epätoivoa omaa osaamistani kohtaan, kun tuntui, ettei mikään olisi ollut juuri minua varten, sillä voimistelu oli tuntunut melkein aina palkitsevalta ja juuri oikealta lajilta minulle. Nyt myöhemmin olen tajunnut sisällyttää voimistelua omiin treeneihini ja se on auttanut laannuttamaan näitä muutoksen tuulia. 

Tein käytännössä liian paljon muutoksia lyhyellä aikavälillä ottamatta mitään vieroittavaa tai laskua pehmentävää tilalle. Se ei ollut järkevää ja tuloksena olikin surumielisiä ajatuksia ja hetkiä. Näistä tapahtumista viisastuneena ja asiaa pohtineena tulin siihen tulokseen, että jos otan näitä itselle tärkeitä elementtejä takaisin omaan elämääni, niin tulen tyytyväisemmäksi tekemiini valintoihin. Pikku hiljaa keräilen menneisyyteni ja elämäni tärkeitä palasia kokoon, samalla turvaten itselleni levollisemman mielen kuitenkaan ajamatta itseäni sellaiseen menneisyyden peilikuvaan, jossa en enää kaikesta huolimatta haluaisi olla.

On ihanaa ja todella hassua todeta, kuinka harrastuksista voi tulla niin suuri osa elämää ja omaa identiteettiä.

Kai meillä ihmisillä on pieni luontainen tarve mieltää itsensä johonkin arkea suurempaan. Minäkin olin pitkään voimistelija, mutta sitten en yhtäkkiä enää niinkään mitään. Olin minä, mutta se ei tuntunut kuitenkaan täysin riittävältä. Merkitys elämään tulee siitä, mihin pystyn, saan ja haluan käyttää aikaani. Kaiken tämän muutoksen jälkeen olen oppinut ainakin sen, mikä asia on minulle yhtenä tärkeimmistä.

Tämä kaikki pölinä kiteytyy omaan mielenmyllerrykseeni myös siitä, mihin koulutusalaan haluan hakeutua tulevaisuudessa. Viime aikoina päässäni on pyörinyt monia ajatuksia merkittävyyksistä, motivaatiosta ja siitä, mitä varten minusta on tullut tällainen ja mihin kaikkeen olenkaan kykeneväinen. 

Haluni oppia on suuri, mutta olen myös opiskelun suhteen kovin nirso. Tiedän mistä en pidä, ja siksi en suostu tuskailemaan sellaisten asioiden parissa joista en tunnu saavan itselleni mitään. Tietäisinpä jo vain mistä sitten pidän niin paljon, että jaksaisin jakaa sille 100-prosenttisen huomioni. 

Luottavainen olen sen suhteen, että elämä kuljettaa sopivaan suuntaan, kuten minutkin luotsattiin vuoden sisällä muutoksista takaisin kohti juuriani voimistelun pariin. Tietoisesti en suunnitellut mitään, mutta halujeni perässä päädyin tähän missä nyt olen ja voin sanoa, että olen ainakin vähemmän hukassa mitä edellisvuonna.

Uskon, että kohtalo ja oma sisäinen, salattu motivaatio saattaa vielä myös koulutussuuntautumiseni oikeille raiteilleen. Ainakin tällä hetkellä tilanne näyttää valoisalta.

Elämä on muutosta, mutta sehän siitä tekeekin mielenkiintoisen ja koukuttavan. Tällä hetkellä jatkan kuntosali- ja liikuntaharrastuksiani ihan tyytyväisenä, mutta takaraivossa jyskyttää yhä ajatus jostain luovasta ja kehittävästä lajista, jossa tuntisin olevani kuin kala vedessä. Tarkoittamatta kuitenkaan uintia.

Ehkä minä ja lempiharrastukseni kohtaamme vielä.