Joulun jälkeiset tunnelmat

Kolmen päivän viikonloppu ja aamupaloina suklaata ja riisipuuroa kanelilla. Kiitos ja kiitos riittää. 

Joulun ajassa parasta on tunnelma ja odotus. Tämän vuoden joulunaika oli ominaisuuksiltaan onnistunut, lukuun ottamatta talon miesten sairastelua ja sulaneita hiihtolatuja. Toivottavasti saisimme vielä hetkeksi lunta, jotta lentokentän hiihtoladun pääsisi kokemaan vielä kerran!

Viikonloppu rauhassa viljelee myös ajatuksia itsessä ja kolmen päivän saldona oli lanttulaatikkopöhötyksen lisäksi valaisevia kommentteja ja ideoita tulevaisuudesta. Muistin taas, että elämää pitää elää niin, että on hauskaa. Se jolla on eniten hauskaa pääsee myös pitkälle. 

Vanhempien luona vietetty joulu toi minulle nostalgisen tunteen. Sitä huomaa, kuinka paljon on kasvanut. Viisi vuotta sitten tärkeintä jouluaatossa oli lahjat. Jo aamulla alkoi niiden saamisen odotus ja jännittäminen. Nyt painitaan jo ihan eri sarjassa. 

Tänä vuonna joulussa oli parasta perhe, ystävien näkeminen, suklaa, villasukat, tuikkujen valo, huoneen järjestyksen vaihtaminen ja uudet poikkikselta ja äidiltä saadut pehmeät ja lämpimät yökkärikamppeet. Ja hiljaisuudesta nousseet ymmärryksen siemenet siitä, mitä haluan yrittää arjen kellojen tikittäessä uudelleen.

Alla oleva kuva tiivistää tämän vuoden erilaisemman joulun hyvin. Äiti toimi vuoden pukkina, kun isä poti flunssaa sängyn pohjalla. Modernia ja todella hauskaa! Sain itse pidätellä naurua ja varoa paljastamasta erikoista tilannetta pikkuveljelleni, joka jo valmiiksi epäili joulupukin sukupuolista oikeellisuutta. Kyllä nainenkin voi olla joulupukki, jos päälle laittaa riittävästi partaa, pömppömahaa ja möreää ääntä. 

Kaunista loppuvuotta! :)