Lopputalven sumu

Pihalepän oksat karisevat tyhjää, ne haluavat jo hengittää lehdillään. Kaarna on muurautunut talven jälkeen vahvaksi, sen alla liikkuu hiljaa jotakin niin kovin arvokasta. Ilmassa voi oikein tuntea pientä energialatausta - aivan kuin kaikki odottaisivat jonkin määrittelemättömän tilanteen äkkinäisen yllättävää purkautumista. Odotus on aina ollut se lopputalven juttu. Viileä tuuli hönkää ja lupaa säteitä auringosta. Nenänpäätä kipristää kuitenkin sen verran, että mieli taipuu rautakankena tuolle ajatukselle. Odotuksesta huolimatta kohtaamme asiat aina kuitenkin yllättävinä, haluamattakin.

.