Mediaidentiteetin hakemista - mikä on minun paikkani?

Viimeiset viikot ovat olleet vähän hiljaisempia täällä blogin ja muun somen puolella. Oon antanut itselleni tilaa hengittää ja ottanut välimatkaa sovelluksista, joissa tavallisesti vietän aikaa vähän liiankin paljon.

Tässä on tullut etsittyä sitä omaa juttua. Jotain arvokasta tajusinkin liittyen omaan suhteeseeni mediasisällön tuottamiseen ja itseni esille tuomiseen. Pieni kivi on vierinyt sydämeltäni sen oivalluksen myötä, ettei minun tarvitse pyrkiä tavalliseen unelmakuvaan bloggaajasta tai suositusta somettajasta. Se ei edes tunnu asialta, joka tyydyttäisi sisintäni. Minulle tärkeämmäksi on osoittautunut muut asiat, kuten luova kirjoittaminen, kuvailu ja visuaalisten asioiden suunnittelu.

Miulla on ollut korkeat odotukset itseni ja rakentamieni mediasisällöllisten tavoitteiden kanssa. Olen hiljaa mielessäni kuvitellut, kuinka kiirisin omilla kasvoillani ja oman arkeni kanssa siihen pisteeseen, että esimerkiksi blogini tai vastaavanlainen mediakanavani olisi oikeasti tuottava.

Tämä on ollut illuusiota ja turhaa haaveilua. Sen myötä kun tajusin, mikä minulle on oikeasti tärkeää elämässä ja millaisia töitä haluan tehdä "isona", ovat asiat ja henkilökohtaiset päämääräni tuntuneet paljon selkeämmiltä ja realistisemmilta. En ole persoona, joka haluaa olla huomiossa. Haluan kuitenkin olla persoona huomion takana. Tässä kuvioon astuu tarpeeni tuottaa visuaalista ja kaunista sisältöä muiden iloksi...

Kaikki näyttää kulkevan käsikädessä. Se paine, jota olen turhaan ottanut itselleni kiiltokuvamaisen someidentiteetin luomisesta on nyt hälvenemään päin, eikä miuta ahdista tulevaisuus yhtä paljon kuin esimerkiksi muutama viikko sitten.

Tuntuu, että se intohimo joka liittyy ilostuttavien asioiden luomiseen ja esille tuomiseen alkaa nostaa sisälläni päätään. Uuden työpaikan ja muuttuneiden opiskeluhaaveiden myötä oma linjani siitä, mitä varten haluan työskennellä ja nähdä vaivaa alkaa selkeytyä.

Ymmärrän nyt, että kaikki nämä ajat olen kulkenut oikeassa ympäristössä mutta väärään suuntaan. Media on miulle tärkeä paikka ja insipiraation jakamiselle olennainen väline, mutta se millaisena siellä näyttäydyn ja kuinka haluan toimia tuntuu selkeämmältä vasta nyt - monen vuoden "hukassa olon" ja oman tarkoituksen etsinnän jälkeen.

Pieni tauko teki terää ja omien arvojen puntaroiminen vahvisti tauon aikana syntyneitä ajatuksia.

Oman polun löytäminen tuntuu myös hyvältä.

Tiedän, että nämä oivallukset ovat vasta ensiaskeleita tulevaisuuteni suhteen. On kuitenkin vapauttavaa ymmärtää, ettei minun tarvitse olla standardien mukainen hahmo muiden joukossa.

Tässä elämässä on oikeus olla erilainen, tehdä sitä mikä oikeasti tuo sisimpään jotain muutakin kuin omahyväisyyttä tai paremmuuden tunnetta ja nauttia niistä kaikista mahdollisuuksista, jotka meille avautuvat antautuessamme vaihtoehtojen kirjolle.

Asiatkaan eivät tunnu niin kamalalta suorittamiselta, kun tehtävät ja velvollisuudet rajaa vain täysin pakollisiin ja sellaisiin, joiden tekemisestä oikeasti nauttii.

Eikä tarvitse ottaa pulttia, jos mikään ei tunnu etenevän. Asiat tapaavat lopulta kulkea omalla painollaan ja meidän tehtävämme on ilmeisesti vain luottaa.

Rauhallista helmikuun loppupuolta jokaiselle. <3