Hämärä tulevaisuus - mitä alaa lähteä opiskelemaan?

Tulevaisuuden suunnittelu tuntuu arkaluontoiselta, kun ei tiedä kuinka paljon uskaltaa antaa luottoa ajatuksilleen ja unelmilleen, jotta ei tilanteen tullen tippuisi liian kovaa ja korkealta.

"Laita aina itsestäsi 100-prosenttia siihen, mitä tavoittelet." Helpompi se on niin sanoa, kuin oikeasti tehdä.

Meillä kevään yhteishaussa hakevilla ei ole muuta vaihtoehtoa, kuin luottaa itseensä ja omiin kykyihin. Olen varma, että sillä pääsisin itsekin pitkälle. Täytyy vaan antaa mennä, ja paiskia töitä koulupaikan eteen aina silloin kun on yhtään aikaa.

Meissä piilee voimaa, joka haluaa tulla löydetyksi.

Itse koulutuksen valinta on tuntunut minulle haastavalta. Minua tuntuu kiinnostavan kaikki.

Joillakin ongelma piilee päinvastaisesti siinä, ettei tiedä yhtään mikä ala tuntuisi omalta. Olen itse ylittänyt tämän haasteen mielikuvitukseni ja tietynlaisten kysymysten avulla, joita listaan vähän alempana.

Omaa juttua pohtiessa täytyy ikään kuin mennä itseensä ja kuvitella itselleen tulevaisuus, jollaista haluaisi elää. Kun tämän visio löytyy, niin on vain otettava selvää, kuinka siihen käytännössä pääsee.

Itse haluaisin tehdä paljon, vaikuttaa usealla osa-alueella ja osata jos minkälaisia asioita. Ei miun tarvitse kaikkia kiinnostavia aloja kuitenkaan opiskella. Tiedän, että voin harrastella omatoimisesti niitä juttuja, jotka miuta kiinnostaa ja saada niistä yhtä paljon hyvää oloa kuin kouluttautumisestakin.

Kysymykseksi nouseekin, mikä itseä kiinnostavista aloista jää päällimmäiseksi ansaiten virallisen statuksen toisen asteen opintoinani?

Itse luotan siihen euforian tunteeseen, mikä tulee erilaisia koulutuksia mietiskellessä. Voin kysyä itseltäni miltä tuntuisi herätä aamuisin tähän ammattiin, entä tällaiseen? Olisiko mukavaa herätä joka päivä ja tavoitella unelmia juuri tällä alalla, vai kuitenkin sitten tällä? Millaisena nään tulevaisuuteni, ketkä ihmiset inspiroivat minua ja miten he ovat itse päässeet siihen missä he ovat nyt?

Otan vinkkejä ulkopuolisilta ja muistelen, mistä nautin lapsena.

Itsellenihän kaikkein tärkeintä olisi se, että saisin pitää hauskaa ja samalla tehdä merkittävää työtä sellaisten asioiden parissa, joita pidän tärkeinä.

Joskus tällainen ajattelu saattaa kuulostaa naiivilta, mutta tällä taktiikalla olen potkutellut tähänkin päivään asti ja aika hyvin on pärjätty. Ei ole mielestäni väärin toivoa itselleen parasta.

Jokaisella on ratkaisut jo valmiiksi itsessään. Meidän on vain löydettävä nämä vastaukset kuuntelemalla omia tunteita ja ottamalla selvää kaikista vaihtoehdoista ja niiden mielekkyyksistä.

Pohtivaista viikon alkua sinne. ✌️