Sisällöntuottamisen vaikeus

Vaikka tiedän kuka olen ja mistä asioista pidän, niin olen yhä aika hukassa sen kanssa mistä haluaisin kirjoittaa. En tiedä mitä asioita haluaisin tuoda painottaen esille, mutta sen kuitenkin tiedän, että jotakin minun on aina sanottava.

Itsensä etsimiseen ja oman kirjoitusäänen löytämiseen liittyen koen myös tärkeäksi aiheen, joka liittyy mahdollisuuksien äärettömyyteen. Meille ihmisille on annettu keino johdattaa itseä eteen päin oman alitajunnan avulla, kohti oikeanlaisia tavoitteita ja määränpäitä. Osa kutsuu tätä kohtaloksi tai universumin voimaksi. Itse kuitenkin näen asian ihmisen sisäisenä draivina, joka ajaa jokaista meistä kohti oikeaa suuntaa. 

Vastoinkäymiset ja kaikki elämässä tapahtuu jostakin syystä. Tavallisesti tapahtumat juurtavat aiemmista valinnoista, teoista ja ajatuksista. Kun tämän ymmärtää, niin itselle saa olla hyvinkin armollinen.

Haluaisin löytää draivin itsestäni myös kirjoittajana. Blokattu mieli tuntuu ajavan minua nurkkaan. Tuntuu, ettei minulla ole riittävästi faktatietoa niistä aiheista, jotka minua kiinnostaa. Filosofia, ihmissuhteet, ajatukset, ensivaikutelman tekeminen, rakkauden syventyminen. Niin paljon asioita, joihin haluaisin syventyä, mutta olen niin innostunut ja samalla niin hukassa, etten edes tiedä mistä tai kuinka aloittaa.

Täytin tässä kuussa 20 ja olen pitkään ajatellut, että saavutettuani tällaisen virstapylvään asiat loksahtaisivat paikoilleen melkein kuin itsestään. Toiveajattelua! Ehkä asiat ovatkin jollain tasolla löytäneet paikkansa elämässäni. Mutta silti minusta tuntuu, etten voi olla 100 prosenttisen itsevarma siitä, minkälaista tekstiä tai millaista taideta haluaisin harrastaa. Sama pätee myös liikunnun parissa! Pohdin aikuisbaletin ja kuntonyrkkeilyn välillä - jotain uutta haluan kokeilla, mutta sano vaan että mitä.

Epävarmuuteni näkyy myös vaikeutena tuoda mielestäni mielenkiintoisia mutta tavallaan vähäpätöisempiäkin asioita kuuluviin. Tavallaan esimerkiksi päiväni eteneminen on ihan kiva aihe kirjoittaa, mutta kuitenkin tuntuu, että en saa siihen millään kaipaamaani syvyyttä. Muiden tekemänä tällaisetkin päivitykset ovat ihan kivoja, mutta ei itselläni. Ehkä minun täytyy vain hyväksyä tämä - everything is not for everyone.

Tämäkin kirjoitus on onneksi taas askel lähemmäs rohkeampaa itseä ja oman tyylisempää ulosantia. Kai sitä on vain kirjoitettava niistä asioista, jotka herättävät minussa tunteita. Olkoon kirjoitusväli sitten päiviä, viikkoja tai kuukausia. Oma tahti on se paras ja tiedän, että olen tyytyväinen teksteihini vain jos ne tuntuvat mielestäni ajankohtaisilta ja tärkeiltä.

Kaikkea hyvää siulle tähän päivään :)