Oman kodin kasvutarina

Oma koti on paikka, jossa saa olla ihan miten haluaa.

Muutin nykyiseen asuntooni melkein kaksi vuotta sitten. Olin 18, juuri viettänyt penkkarit ja iloinen vastaan tulleesta mahdollisuudesta muuttaa omaan kotiin. Olin haikaillut omaa asuntoa puoli vuotta ennen kuin kuulin sen olevan mahdollista.

Omaan kotiin muuttaminen on jännää. Suurin huoli joka voi syntyä, on mielestäni raha. Jos muuttaa omilleen, on oltava jokin työ tai opiskellessa hyvät tuet, jotta yksin asuminen ei ala stressata.

Olen oppinut yksin asuessa paljonkin, mutta vielä olen hyvin keskeneräinen mitä tulee ruokien suunnitteluun ja niiden ostamiseen, viikkosiivouksen ylläpitämiseen ja yksinkertaisesti rentoutumiskykyyn pienten arjen sotkujen ja kiireen keskellä.

Oma koti antaa paljon, vaikka oma keskeneräisyyteni olisikin todellista. On ihanaa nähdä ystäviä omassa kämpässä, on ihanaa viettää aikaa kullan kanssa ilman, että kukaan muu häiritsee. On ihanaa tehdä omia juttuja, kun kukaan ei näe - tanssia vapaasti, laulaa rumasti, siivota iltaisin kaappeja ja järjestellä vessanhyllyjä, syödä muroja suoraan paketista, mennä ja tulla ilman, että täytyisi aina ilmoittaa jollekin.

Uskon, ettei itsenäiseksi opi kuin harjoittelemalla ja laittamalla itsensä alttiiksi muutokselle. Joillekin itsenäistyminen voi tapahtua myöhemminkin, enkä jokaiselle aikaista poismuuttoa kodista voikaan suositella. Muuttohalun täytyy olla palava ja tunteen siitä, että pärjää itsenäisesti on oltava vahva. Kyllä sen tuntee kun aika on oikea ja viimeistään pakon edessä muuttopäätökset mudostuvatkin kuin itsestään.

Joskus mie kaipaan elämää suurperheessä. On nimittäin turvallista tietää, että lähellä on ihmisiä. Turvallisuuden tunteen saa yksin asuessakin kokea, kun vaalii ihmissuhteitaan ja omistaa välittäviä läheisiä. Ei tarvitse olla yksin, vaikka asuisikin yksin.

Oma asunto pakottaa aina jollain tasolla itsenäistymään ja aikuistumaan. En ole menettänyt leikkimielisyyttäni, mutta tunnen olevani vastuullisempi ihminen kuin kaksi vuotta sitten.

Entäs sitten yhteenmuutot?

Mielestäni nuoren tulee oppia elämään yksin, ennen kuin voi jakaa elämänsä toisen kanssa. Yksin asuessa oppii paljon siitä, minkälainen ihminen on.

Muuttaessa suoraan yhteen toisen kanssa on vaarana, että dominoivampi osapuoli ohjaa taloutta ja kodin asioiden hoitamista. Tällöin helpommalla pääsevä ei ikinä opi selviytymään kunnolla itsenäisesti ja läksyt jäävät oppimatta.

2015

En omistanut oikeastaan huonekaluja muuttaessani omaan kotiin. Miulla oli sänky, laatikosto, pari mattoa ja muutama sisustustavara. Perheeltä sain vähän astiastoa, mummokin auttoi lautasissa ja keittiövälineissä. Opin pärjäämään vähällä ja oli oikeastaan mukavaa, kun en omistanut paljoa tavaraa.

Elin melkein vuoden ilman televisiota ja mikroa. Sohvan sain ystävältäni ja makuuhuoneen vartalopeiliä kyttäsin lähikirppikseltä melkein kolme viikkoa, ennen kuin se suostuttiin miulle myymään.

Ei sitä ihminen plajoa tarvitse, kun niin vähällä pärjää. Ennen kuin sain sohvan ja tv:n, niin katsoimme leffoja punaisen villamaton päällä makoillen miun tietokoneesta. Siitä tämäkäin asunto on pikku hiljaa alkanut muodostua kodiksi. Saan kiittää myös äitiä aika paljon, sillä hänen ansiostaan miulla on esimerkiksi pyykkiteline, koristetyynyjä ja kivoja kynttilöitä.

Asuntoni eli jatkuvassa muutoksessa, eikä se vieläkään tahdo pysyä järjestyksellisesti täysin aloillaan. Miusta on mukavaa päivittää asioita ja saada siten eri fiilistä omaan kotiin.

Vuodelta 2015 opin sen, ettei materia määrittele kotia ja että pienilläkin jutuilla on merkityksensä.

2017

Tällä hetkellä miun asunto on kotoisimman näköinen, mitä se on koskaan ollut.

Tunnelmallisuus, valkoinen ja avarat pinnat on miulle tärkeitä asioita. Kotini on yhä jatkuvasti elävä, mutta tällä hetkellä nautin siitä, millaiselta se tuntuu.

Sohva on iltojen suosikki ja lattialle mahtuu mukavasti venyttelemään. Oon muutenkin iltaihmisiä ja viihdyn hyvin kotona kun on hämärää ja tunnelmallista.

Koti on paikka, jossa saa levätä, viettää yhteisiä hetkiä, valmistaa ruokaa ja säilyttää tavaroita. Suurin osa kokemuksista koetaan kuitenkin oman kodin ulkopuolella. Siksi en halua kiintyä liikaa mihinkään aineelliseen, vaan muistaa, että hyvä on siellä, missä hyvältä tuntuu.

Rauhallista viikonloppua. <3