Onnenhippuja arjessa

Hymyilemään saa käsiä lämmittävä raakakaakaokupponen muuten viileässä kodissani. Se maistuu makealta, pehmeältä, tumman suklaiselta ja todella ravitsevalta.

Voittajaolon antaa höylän tuliterä terä. Pieni pala luksusta myös illan suihkuhetkiin. Tuntuu miellyttävältä, kun voi ajella sääriään ilman, että ne täytyisi vetää kome kertaa perättäin huonon tuloksen takia.

Innostumaan saa oman kodin keittiösakset, joilla voi yllättäen loihtia mitä hämmästyttävimpiä muutoksia omalle kuontalolleen. Viime kertaisena kohteena oli omat etuhiukseni, joista katosi muutamia senttejä vessan roskikseen. Tuntuu hyvältä!  Otsahiukset kasvavatkin niin nopeaan, että pian niitä saksia saa taas heilutella huoletta.

Kynttiläloisto tuo talven, kun lunta ei näy ulkona. Vuorataan itsellemme kynttilärinki olohuoneeseen ja kääriydytään illalla sohvan kupeeseen tai maton reunalle venyttelemään samalla kun kynttilät palavat rauhassa ympärillä, jooko? Pimeän ajan ihanuutta parhaimmillaan.

Kuukausi jouluun kutkuttaa. Ihanaa, että vuoden lämpimin juhla saapuu taas luoksemme. Pitäisikö niitä lahjoja alkaa pikku hiljaa miettimään, kenties. Sekin on ihanaa, kun saa antaa toisille, eikä aina itse saada.

Poikaystävän antamat pienet korvakorut muistuttavat minua hänestä joka kerta, kun sujautan ne korviini. Vaikka hän olisikin omilla reissuillaan, niin jotenkin tunnen hänestä uhkuvan lämmön itseäni kohtaan, kun ajattelen mikä pieni tarina noiden korvakorujen taakse kätkeytyykään. 

Vaikka tämä päivä on vasta nuori, niin tiedän että siinä on paljon hyvää, jota odottaa. Ja ennen kaikkea en malta odottaa iltaa, kun saan saartaa itseni niillä muutamilla tuikuilla ja fiilistellä tätä tumman talven tunnelmaa. 

Ihanaa lauantaita jokaiselle!