Oodi isovanhemmille

Oon onnekas, että miulla on vielä vanhempieni vanhemmat ja että oon saanut tutustua ja tuntea heidät hyvin. Tässä saa olla kiitollinen mitä suurimmillaan.

Viikko takaperin juhlimme mummun syntymäpäivää kaukana keskustan hälinästä Tuhannen tarinan talolla Etelä-Karjalan laitaseudulla. Vanha pirtti uhkui lämpöä ja paljashirsiset seinät tuntuivat kertovan omaa tarinaansa. 

Oma suku on itselleni niin tärkeä ja vahva perusta sille, millaiseksi itseni miellän. Se, että tiedän juureni ja ne ihmiset, jotka ovat tavalla tai toisella vaikuttaneet historiaani, tuntuu turvalliselta ja vakiinnuttavalta. Olen oppinut paljon hyvää ja saanut seurata vierestä hyväsydämistä elämää. Näistä asioista tulisi muistaa olla kiitollinen joka päivä.

Kun tunnen itsessäni uusia tunteita tai kun huomaan ennennäkemättömiä piirteitä tai käyttäytymismalleja, niin otan ne monesti pohdiskellen esille. Monesti päädyn vähän huvittuneenakin siihen tulokseen, että vastaavanlaisia tapoja on ilmennyt myös muilla läheisilläni - geenejä ja opittuja tapoja. Ne taitavat olla itsessään sitä aitoa veriperimää.

Olenhan minäkin ihan uniikki kokonaisuus, kuten joka ikinen meistä maata tallaavista. Sekin on jollain tavalla rauhoittavaa, että saa olla ihan kuin on. Saa olla vapaa, sillä se on meidän syntymäoikeutemme. Mutta saa myös tunnustaa omat juurensa ja tietää, että omalla huumorilla ja tavalla rakastaa toisia voi olla jokin yhteys siihen, mistä olemme peräisin.

Mummu sai perinteisen kimpun sijasta päähänsä ihanan kukkaseppeleen, jonka äiti oli hakenut kukkakaupasta. Aika kiva idea, jos haluaa vähän vaihtelua juhlaan. 

Tuhannen tarinan talo tarjoili meille hyvää ruokaa ja tällainen kasviperäinen ruokailijakin sai mahansa täyteen. Talon emäntä oli tehnyt erikseen vielä uunijuureksia ja muuta hyvää maidottomasti! Kahvinkin kanssa oli varattuna pientä omaa suuhun sopivaa suupalaa. Ei olisi tarvinnut, mutta aika ihanaa se oli silti.

Eiköhän siinä ollut riittävästi yhdelle istumalle.

P.s. Mummo: terveisiä myös Hollantiin, olette tärkeitä!

Pus,

Kerttuli.