Rakkaudesta aikaisiin aamuihin

On kirkastuva aamu ja tuntuu, etten pääse ylös, en jaksa, väsyttää, vätystyttää... Mutta entä jos vain nyt nousisin ylös? On kuitenkin ihanaa herätä aikaisin, etenkin jos edellisilta jäi tavallista aikaisemmaksi, eikä väsymys paina silmiä niin kovin. Aamuissa on aina puhtauden tuntua, pientä jännitystä tulevasta ja tietynlaista innostusta edessä oleviin tehtäviin. Aamupalan ääressä tuntuu hyvältä, kun ajatuksia voi keräillä rauhassa kasaan ja saa suunnitella alkavaa päivää. 

 Kesälomakauden tavoitteeksi koitankin asettaa aikaisemmin heräämisen. Olen nimittäin joko niitä, jotka kukkuvat ensimmäisinä keittiössä ja jotka sitovat lenkkareiden nauhoja aamulenkkiä varten yhdessä ensimmäisten aamuhörhöjen kanssa, tai sitten niitä, jotka saapuvat aina hetken myöhässä sovittuihin menoihin sen takia, että tuli noustua liian myöhään. Jälkimmäinen on tullut liian tutuksi viime aikoina, ja siksi arvostukseni pitkiin aamuihin onkin niin suuri.

 Joskus on myös ihanaa torkkua pitkään, ja se tekeekin hyvää. Mutta ei sitäkään voi ihan loputtomasti harrastaa, etenkin jos aikaisilla aamuilla sattuu olemaan itseä voimaannuttavampi tunne kuin lakanoiden välissä tuhisemisella.

Muistan toissa kesältä, kuinka päiväni alkoi ennen töitä pienellä ulkoilulla ja suihkulla jatkuen aamupalasta pyöräilyyn työpaikalle. Se vasta olikin voimaannuttava tapa. En tiedä olisiko minusta sellaiseen tänä vuonna, mutta voisin aloittaa vaikka muutamasta aamusta viikossa. Ihanteellisintakin on jos ulkoilmat ovat hyväntahtoiset - silloin ylös nouseminen ja ulos lähteminen voi tuntua välttämättömältäkin toimenpiteeltä. Eikä näissä rytmien tai tapojen muutoksissa auta itsekurin lisäksi mikään muu, kuin napatut lisäminuutit aikaisemmasta nukkumaanmenoajasta ja heräämisestä noiden illalla säästettyjen minuuttien mukaisesti.

Kuinka paljon sinä olisit valmis tekemään herätäksesi aikaisemmin?