Turistina kotikaupungissa: Ritareita ja auringonpaistetta

Viikonlopun jälkeinen sää oli meille ystävällinen. Kävimme viime viikon maanantaina poikaystäväni kanssa Lappeenrannan Hiekkalinnalla vähän katselemassa täksi kesäksi loihdittuja hiekkaveistoksia.

Linnalla vierailijan vastaanottaa ritarillisen korkeat hiekkapatsaat, useampi ruokailupaikka, jätskikioski, ystävällinen infopisteen henkilökunta ja lapsille sopivat kesätekemiset mm. keinukarusellin, possujunan ja hiekkaleikkien muodossa.

Turistin silmin Hiekkalinnalta lähtevä katujunakin kuulostaisi mielenkiintoiselta. Itse olen siinä jo useampina vuosina istunut fiilistellen ja saanut nähdä kotikaupunkini vähän erilaisesta, mielenkiintoisesta kuvakulmasta, joten en usko että saisin siitä itselleni enää mitään uutta. Uusille silmille se voisi kuitenkin olla virkistävä kokemus.

 

 

Euroopasta tulleet veistäjät ovat yhdessä suomalaisen tiimin kanssa loihtineet suloisen kertymän hienoja hiekkaveistoksia. Tänä vuonna Hiekkalinnan teemana on Ritarilinna.

Linna-alueen suosikkiveistokseni oli yhteenkokoontunut kuningasperhe. Kuva siitä löytyy alempaa. Veistos oli tehty yksityiskohtia vaalien ja sen kokonaisuus miellytti silmiäni. Yksityiskohtaisen veistoksen tekemiseen voi mennä useampiakin viikkoja. Hiekan käsittelyssä on oltava tarkka.

 

 

Kuningasperhe

Alueelle saavuttuamme kuulimme vähän linnanrakennusprosessista. Kotimaista Kiilto 66 -kiinnitysliimaa korostettiin painokkaasti ja saimme tietää, että jos linnan osa kestää ensimmäiset rankkasateet, niin se todennäköisesti kestää paikallaan vailla korjauksia ihan kesän loppuun asti.

Linnan kestoon vaikuttaa käytetyn puristuksen määrä hiekan ollessa vielä kosteaa sekä pinnalle rakennusvaiheessa suihkutetun liimakerroksen paksuus.

Mielestäni pienet säröt tekevät Hiekkalinnasta entistä aidomman ja luovat käsityksen sen haavoittuvuudesta. On hauska ajatella kuinka käsityön, veden, hiekan ja liimasuihkeen yhdistelmällä saa aikaan jotakin niin nättiä. Ei tarvitse olla liian monimutkainen luodakseen jotain silmiä hivelevän kaunista.

 

 

 

Hiekkalinnalla käynti kuului kesäni hiljaiseen to do -listaan. Muistan ensimmäiset kerrat kymmenen vuoden takaa, kun kävimme koko perheen voimin ihastelemassa Hiekkalinnaa Lappeenrannan uutena nähtävyytenä. Elettiin vuotta 2004. Suosio on säilynyt tähän päivään asti, onhan Linna pystyssä jo yli kymmenennettä kesää tänä vuonna.

Kierroksemme oli pulkassa ilta kuuden aikoihin ja lähdimme lokkien, lempeän järvituulen ja iloisten äänien saattelemana jatkamaan loppuiltaamme. Itse olin saanut auringosta niin paljon hyvää energiaa, että pyörähdin vielä urheilukentällä vetämässä muutamat loikat. Ei sitä kuitenkaan kovin kauaa treenin maussa pysynyt, kun kädet halusivat jo lepäämään aiemmin tehdyn kajakkiretken takia.

Tällaisia päiviä pitäisi olla enemmän! Suurin vaivakin on aina vain liikkeelle pääsemisessä, johon ei auta muu kuin reipas itsepäisyys ja tietynlaisten vaatimusten asettaminen päivälle. 

Mitäköhän sitä seuraavaksi suunnittelisi?

Ootko sie saanut jo käytyä Lappeenrannan Hiekkalinnalla?