Valojen väriloisteessa, ajatusten aikajuoksussa

Kiire sinne ja tänne. Rauhoitun vasta, kun annan itselleni luvan. Saanko luvan?

Kyllä. Sillä kuka minua nyt estäisi.

Minun tulisi ymmärtää useammin, ettei elämässä ole niinkään väliä sillä, kuinka paljon saan määrällisesti aikaiseksi päivässä tai viikossa. Sillä ei ole niinkään väliä kuinka paljon saan tuloja, vaan pikemminkin sillä, kuinka paljon kulutan. Asioita ei tarvitse tehdä vimmatusti tai kiireisesti riuhtoen, etenkään jos ne ottavat itseltä enemmän kuin antavat. Tärkeämpää on se, minkälaisia tunteita nuo asiat joita päivisin teen, minussa herättävät. Miltä minusta tuntuu? Elämäni prioriteettien on oltava kunnossa, muuten mieleni järkkyy enkä tunne enää oloani omakseni. 

Minulla on ollut ongelmia stressinhallinnan kanssa. Teen töitä sen eteen, että oppisin rauhoittumaan. Hengittämään. Katsomaan leikkokukkia hetken ajan niin, etten ajattelisi mitään muuta kuin niiden ehdotonta kauneutta. Tavoitteenani on oppia vain olemaan.

Tässä ongelmaksi muodostuukin se, että yritän liikaa. Ajattelen vähän liikaa asioita, joita minun ei välttämättä joka päivä edes pitäisi. 

Huomioni tulisi siirtää muualle stressistä ja tekemättömistä asioista. Ne hoituvat kuitenkin aina omalla painollaan. Silloin kun velvollisuudet on tehtävä, niin ne tehdään. Olen todennut, että kaikki pakollinen tulee ajallaan hoidetuksi, ja niistä onkin aivan turhaa huolestua. On turha murehtia tulevaa ennakkoon, sillä tulevaisuus on asia, johon emme voi yksinkertaisesti tässä hetkessä vaikuttaa. 

Kun tiedän, etten voi jollekin asialle mitään, minun on vain päästettävä irti.

Ajattelin kirjoittaa vielä joskus koostavaa postausta siitä, kuinka projektini paremman itsen kanssa on sujunut. Kutsun sitä itserakkausprojektiksi. Minusta on tuntunut, että olen kadottanut osan itsestäni jonnekin menneisyyteen ja nyt tavoitteenani on palata vähän juurilleni. Haluan ottaa tavaksi niitä asioita, joita olen huomaamatta jättänyt pois elämästäni. Niitä asioita, jotka ovat tehneet minusta minut jo useiden vuosien ajan, mutta jotka olen syystä tai toisesta, kenties kiireen tai laiskuuden takia unhoittanut arjestani.

Tehtäväni olisi maalata enemmän. Kuunnella useammin musiikkia sekä tanssia. Heiluttaa lantiota ja nostaa käsiä reippaamin ilmaan. Venytellä enemmän ja tehdä asanoita. Lähteä kameran kanssa kävelyille ja lauleskella autossa useammin. Lähteä esimerksi kotikaupunkini Sataman valoihin (oheiset kuvat kyseisestä tapahtumasta) ja nähdä ystäviä.

Haluan täyttää vapaa-aikani hyvällä, en stressillä.

Pyydänkö minä itseltäni liikaa?

Enpä usko.

Luulen, että mietin vain turhan paljon kaikenlaisia epäolennaisuuksia niiden asioiden sijaan, joista saan voimaa.

"Go to sleep with dreams.

Wake up with plans."

Siinä on motto, johon tukeutua, kun tuntuu että pohja pettää. 

Suunnitelmat ovat ajava energia, joka saa ihmisen puskemaan eteen päin vähän kovemmin. Pidetään unelmat vahvoina ja suunnitelmat eläväisinä.

Ajatusten täyteistä ja rauhaisaa loppupäivää sinne :)